Ossi & Papu

Pakkasessa Pöytyällä

2012-01-28T12:17:00.000-08:00

Tänään suuntasin auton kohti Pöytyää, jonne hieman omavaltaisesti kutsuin itseni Mian luo treenaamaan. Ettei vain olisi viikonloppua ilman suunniteltua ohjelmaa! :P Sopimus kuului siis niin, että Mia järjesti tänään treenit (ja mahtavat treenit järjestikin, KIITOS!) ja huomenna on minun vuoroni. Mukaan touhukkaaseen viikonloppuumme saimme tänään houkuteltua Maijan, Marjan (Roisto&Jesper) ja Rean pienen Neepun kanssa. Mikkokin oli tuomassa väriä akkavaltaan ja toimi iloksemme vieläpä paparazzina dokumentoiden päivän treenejä. Papu pääsi tekemään hakua, joka onnistui kyllä olosuhteet huomioiden mielestäni mukavasti. Pakkasesta johtuen nenän käyttö ei ollut ihan yhtä hyvää, kuin yleensä mutta huolimatta tassuihin paakkuuntuvasta lumesta, ei into ihan helpolla loppunut. Palautuksissa vaan tulee niitä kaaria edelleen, eikä palautus ole selvästi ensimmäinen ajatus damin löytämisen jälkeen... Että huomenna on edessä taas palautustreeniä! Ohjauksissa yllätin Pavun kertaalleen ohjaamalla sen uralta umpihankeen ja siinä piti hieman kyseenalaistaa käskyä mutta kolmas kerta toden sanoi ja se Oikea dami saatiin talteen... Kaiken kaikkiaan olen oikein tyytyväinen pikkukettuun! Ja oli myös aivan mahtava nähdä taas Diivan ja Roiston työskentelyä! Pikku-Neepu kasvatti taas sitä pentukuumetta... Ja Diivalle yritän nyt suunnitella jotain mukavaa ohjaustreeniä huomiselle... Mutta tässä vielä todistusaineistoa, KIITOS MIKKO!!! (kuvien copyright Mikko Ahti)

Pikkukettu palauttaa. On muuten perinyt isänsä katseen...

'Kirsu hankeen!' totesi Papu, kun ei muuten lumen alta damia löytänyt.

Ihana nähdä, ettei koiranikaan näytä aina niin fiksulta valokuvissa. Minä kun en näytä melkein koskaan!

Kuinka voi 3-vuotias koira näyttää edelleen ihan pennulta? Suloinen Roisto tekee HIENOA työtä!

Ja jälleen hieman sikariotetta... Mutta keskitytään mielummin muuten hienoon palautukseen, jooko?

Roisto lentää!

...ja LENTÄÄ! On se lennokas tapaus!

Pieni Diiva palauttamassa ojan yli hakualueelta.

Ja pieni Diiva palauttaa LUJAA!

Myös Ossi 8v pääsi töihin. Ja oli niin onnellinen, että! Mutta on se kumma, miten rakkaalta papparaiselta on niin vaikea vaatia käskyjen tottelemista... Ja kuinka kummassa se sitten ottaakaan niitä omia vapauksia! Esimerkiksi 'onko?' on meillä selvästi noutokäsky... :P

Myös Jesper 11v pääsi näyttämään taitonsa ja nauttimaan kauniista pakkaspäivästä mahtavassa seurassa. Kiitos Mia, Marja, Maija, Rea ja Mikko! Huomenna uudestaan... Tervetuloa!

Ja vielä todistusaineistoa...

2012-01-07T12:39:00.000-08:00

...eli muutama kuva tältä päivältä. Kiitos Kati!

Ensin vähän virkistettiin muistia perusasioilla...

...eli kantamisella...

...paikalla ololla...

...ja palautuksella.

Sitten pääsi jo käyttämään nenää.

Ja sehän tuotti tulosta!

Onnistuneiden treenien jälkeen on hyvä hymyillä!

Vai mitä? ;)

Talvi!

2012-01-07T09:10:00.000-08:00

Ja loma! Miniloma mutta loma kuitenkin! Eli onnistuin saamaan töistä vapaaksi torstain, joka siis pidensi loppiaisviikonloppua mukavasti. Näin ollen keskiviikkona suunnistin mökille HETI, kun vain auton rattiin jaksoin itseni vääntää. Omien hurttien lisäksi matkassa oli Anninan apinoita muutama eli Speedy ja Naatti. Hyvin ovat apinat sopeutuneet lauman jatkoksi! Ja ihan on ollut hauskaa räätälöidä näin vapaalla liikunnan määrää koirien mukaan. Seniorien (Speedy 10v ja Ossi 8v) pääliikuntamuoto on hihnalenkit mutta Ossi on päässyt hieman painamaan myös pellolla vapaana. Naatti ja Papu ovat osoittautuneet oikein meneväksi seuraksi juoksulenkille ja pääpaino on toki ollut pitkissä metsälenkeissä. Ja kakarat ovatkin juosseet! Tosin Naattia tuntuu enemmän juoksuttavan kaikki metsän ihanat hajut, vaikka on tuo Papu saanut Naatin kanssaan leikkimäänkin. Hauskan näköistä, kun kakarat painavat pellolla täyttä vauhtia! Täydellinen keino rentoutua myös emännälle...

Lenkkeilyn lisäksi tänään on myös treenailtu ihanan lumisessa maisemassa. Kati tuli koiriensa kanssa käymään ja toi mukanaan myös fasaaneja, joiten pitkästä aikaa päästiin treenaamaan riistalla. Olen kyllä tyytyväinen Papuun ja treeniin. Ensimmäinen nouto jäi teknisesti parhaaksi suoritukseksi mutta tärkeintä mielestäni on se, että treenin aikana tuli monta ideaa ja Katilla oli monta hyvältä kuulostavaa vinkkiä kokeiltavaksi. Tänään pääosassa oli riista mutta sain ideoita myös hakuun, joka on hieman haastavaa Pavun kanssa. Ei siinä, etteikö Papu osaisi hakea tai etteikö sillä olisi intoa vaan siinä, että sitä intoa on vähän turhankin paljon. Lähettäessä saattaa päästä innosta huokaisu tai pahimmillaan vauhtivinkaisu ja muutenkin kakara on varsin levoton. Tänään opinkin, että taas on syy hihnan toisessa päässä, joka sattuu olemaan aikamoinen säätäjä... :P No, itsehän sitä oppia eniten hain! :D Oli taas hienoa nähdä myös Katin koirille hienoja onnistumisia. Ja ohjaajatkin onnistuivat päättämään treenit onnistumisten jälkeen vaikka vähän olisi tehnyt vielä mieli kokeilla yhtä sun toistakin... Mutta jäipähän ainakin ideoita seuraavaa kertaa varten!

2011-12-21T02:50:00.000-08:00

Hyvää Joulua

Onnellista Uutta Vuotta!

P.S. Uuden vuoden lupauksia, tavoitteita ja suunnitelmia suunnitellaan pyhien verran siinä nukkumisen ja metsälenkkien välissä...

Arkistojen aarteita

2011-12-17T03:30:00.000-08:00

Valokuvia selatessa löytyi tällainenkin aarre agility-teemaan sopien. Kuvassa varmaan noin 3 vuotiaat Kaboomerit vasemmalta Ossi (Jadored's Ozzy Kaboom), Raisa (J. Duckie Kaboom) ja Itu (J. Tiny Kaboom). Kuva on hieman tärähtänyt ja ikääkin on kuvan karvakuonoille kertynyt hieman enemmän. Tuo taisi muuten olla ensimmäinen kerta, kun olen kokeillut agilityä! Sarianne varasi agility-hallin meille, kun satuin olemaan Tampereen suunnalla ja menimme Ossin kanssa ihailemaan siskojen taitoja ja kokeilemaan hieman itsekin. Hauskaa oli, sen muistan! Kiitos Sarkku tästä muistosta! :)

Agiliitoa!

2011-12-17T03:21:00.000-08:00

Keskiviikkona päästiin meille onnellisten sattumien kautta kokeilemaan taas pitkästä aikaa agilityä kilpailevien ryhmän treeneihin. Oli todella hauskaa! Pavun kanssa on kyllä helppo vain ottaa ja mennä kokeilemaan melkein lajia kuin lajia... Kakara sai kehuja keskittymiskyvystään, se kun ei lähde kiehumaan vaikka täysillä tekeekin. Irtoamista pitäisi vain hieman treenata lisää. Mutta kepitkin meni yllättävän vähillä avuilla! Nyt vain toivon, että pääsen jatkamaan tämän lajin parissa talvikautta! Mutta suuri kiitos Cati tästä mahdollisuudesta!

Arkiston pohjalta

2011-12-06T12:38:00.000-08:00

Kun aikaisemmin ei ole ehtinyt, niin nyt lumen tultua voi yrittää käydä läpi kesän valokuvia. Seuraavat ovat otoksia neljän naisen ja kolmen koiran seikkailusta Karhunkierroksella.

Nelijalkaiset seikkailijat eli vasemmalta katsottuna Samu (Siipiveikon Telkäntuho), Geri (Trindy's Yes For Sure) ja Papu

Maisemaa matkan varrelta.

Teltta koottu ensimmäisenä iltana.

Päivän vaellus takana...

Mamman pieni kultamuru!

'Niin, kuinka pitkään pitää poseerata?'

Riisitunturilla

Pientä pönötystä tunturissa.

Marraskuun kuva...

2011-12-06T11:32:00.000-08:00

...pahasti myöhässä:

Eli herra Papu 5 viikkoa. Tällä päivämäärällä ikää on jo 3 vuotta kuukausi ja kolme päivää!

BH Papu!

2011-12-06T11:25:00.000-08:00

Tämä syksy on vierähtänyt ohi nopeammin kuin osasin ikinä arvatakaan. Muutto ja uusi työ ovat pitäneet kiireisenä ja pimeät illat rajoittaneet harrastamista. Pimeyteen tuskastuneena piti järjestää edes jotain ohjelmaa ja niin päädyin ilmottautumaan 5 kerran BH-kurssille. Papu on ainakin Ossiin verrattuna mielestäni varsin kuuliainen mutta minä olen kertakaikkisen surkea yksityiskohdissa ja niiden hiomisessa ja seuraamista en ole osannut opettaa kunnolla oikein missään vaiheessa. En itseasiassa vieläkään itse tiedä mitä käskysanaa oikeastaan tykkäisin käyttää... Eli lisäoppi ohjaajalle oli ja on tarpeen!

Noooh, mitäs sitten kävikään? Ekalla kerralla kuuntelin korvat punaisena, mitä kaikkea teenkään ihan hullusti- ja kummasti koiran seuraaminen parani! Ei sitten mennyt kuin muutama päivä, kun puhelin soi illalla... Kouluttajamme ilmoitti meidät BH-kokeeseen! Että ei muuta kuin ilmottautumista rustaamaan... Parissa viikossa sitten opeteltiin täyskäännökset vasemmalle, luoksetulo eteen ja minä pänttäsin kaaviota. Koe oli 4.12. Hyvinkäällä - ja läpi meni niin että heilahti! Sää oli kyllä taas hieman haastava ja hain mutaisella, märällä ruohokentällä paikalla makuun tärisevänä suorittaneen papuseni kaaviota suorittamaan numerolla 2. Seuraamisessa paikka hieman seilasi mutta tuomarin sanoin, Papu seurasi iloisena ja innokkaana. Liikkeestä istumisen varmistin vilkaisulla ja maahanmenoakin hieman varmistelin. Se mutavelli kun ei ollut mikään kaikista mukavin alusta noiden liikkeiden suorittamiseen... Ja luoksettulossa Papu tuli hieman vinosti eteen (heh, ei kovasti yllättänyt). Mutta kaiken kaikkiaan olin kyllä kovin tyytyväinen pikkukettuun! Kaupunkiosuudessa ainut ongelma oli hieman pihalla oleva ohjaaja, jonka keskittyminen alkoi jo vallan pettää... :D

Tästä innostuneena kävimme tänään paikkaamassa yhtä sairastunutta PK-hakua treenaamassa. Papu tykkäsi! Minä jään nyt hieman miettimään, montako lajia voi vapaa-aikarajoitteinen moniottelija hamstrata harrastusten listalle...

Nro 2

2011-08-12T06:14:00.000-07:00

Kaikenlaista on tullut kesällä tehtyä mutta yksi asia on pysynyt samana: me MELKEIN onnistutaan!

Osallistuin Pavun kanssa tolleri-joukkueeseen SNJ:n mestaruuskokeessa heinäkuun alussa. Päivä oli todella aurinkoinen ja kuuma ja Papu olikin melkein unessa, kun menimme paikallamakuuseen. Ja väsymys näkyikin sitten siinä, että tarvittiin kaksi käskyä ennen kuin tollo taipui maahan ja lösähti siihen sitten suoraa lonkka-asentoon. Tästä menikin sitten heti 3 pistettä... Onneksi pääsin uittamaan Pavun ennen yksilösuoritusta, joka menikin jo paljon paremmin PAITSI... Liikkeestä seisomisessa Papu iski pehvan maahan ja istui kauniisti minua odottamaan. Sama istuminen näkyi myös hypyssä... Eli muuten hyvät pisteet eivät riittäneet 'kuin' 2-tulokseen. Päivästä jäi kuitenkin hyvä mieli kiitos yhteistyöstä tulleen 10:n ja joukkueemme hopea-sijan!

Saman viikon viikonloppuna edustimme jälleen tolloja mutta eri lajin eli agilityn parissa AgiRodussa! Aurinko seurasi meitä tuollakin mutta hauskaa oli! Virallista tulosta emme saaneet, koska joukkueemme jäi sairastapauksesta johtuen vajaaksi. Mutta ehkä ensi vuonna! :)

Seuraava 2:nen tuli SSN:n mejäkokeesta, jossa Papu jäljesti suomaisessa maastossa sekä minun, että tuomarin mielestä oikein hienosti. Aina siihen asti, kunnes 10m ennen kaatoa ojan pohjalla olleet tuoreet peuranjäljet veivät liian lähelle tietä niin, että tuomarin piti kutsua meidät takaisin:

'Ohjattu lähtö, alkaa reipasvauhtinen maa- sekä ilmavainuinen jälkityö. Koira etenee aivan jälkiuraa pitkin lukuunottamatta muutamaa tarkistusta jäljen sivuilla. Ensimmäinen kulma lenkillä takaa, toinen tarkasti. Molemmat makaukset koira merkkaa hienosti pysähtymällä ja nuuhkimalla. Kymmenen metriä ennen kaatoa koira vaihtaa verijäljen sorkan jälkiin eikä palaa, hukka. Uusi alku suoraan kaadolle, jota nuoli. Reipas jälkipari, jonka hienon suorituksen pilasi lopun harmittava erhe.' 38p. AVO2

Ja tuon viittauksen reippaaseen jälkipariin otan kyllä lähinnä itselleni, sillä upposin kyseisen jäljen ensimmäisellä osuudella kolmasti ojaan ja kävelin loppujäljen hyvin vedellä täytettyjen saappaiden kanssa...

Ja viikko mejäkokeesta piti vielä mennä kokeilemaan onnea toko-kokeeseen Köyliöön, jossa Papu teki upeasti kaksi liikkeestä maahanmenoa yhdistettynä pieniin muihin virheisiin saaden jälleen 2-tuloksen.

Eli 2 on meidän numero tänä kesänä! Onneksi harrastaminen on hauskaa, niin ei niin harmita... Mejäkokeessakin riemuitsin lähinnä siitä, että pääsimme jäljen pian loppuun niin, että sain tyhjentää saappaani! :P

Mielenkiintoinen Hellepäivä eli Papu MH-kuvauksessa

2011-06-13T01:32:00.000-07:00

Viikonloppu hurahti tuttuun tapaan tollerileirillä taippariryhmää kouluttaessa ja hauskaa oli! Helteen toki koettelivat sekä koiran, että ohjaajan turnauskestävyyttä mutta sanoisin, että selvisimme hienosti :)

Sunnuntailta treenaaminen kuitenkin jäi, sillä Papu mahtui mukaan leirin yhteydessä järjestettyyn MH-kuvaukseen. Videollekin suoritus saatiin, tosin sitä en vielä ole itsekään nähnyt. Mutta kaikenkaikkiaan mun mielestä ihan Pavuksi tunnistettava kuvaus, eikä mikään osio oikeastaan suuremmalti yllättänyt muuta kuin, että haamuilla uskoisin helteen vaikuttaneen jnk verran kyllä innokkuuteen tutustua haamuihin. Siinä kun Papu vain seisoi metrin päässä minusta ja haamusta ja läähätti. Selvästi otti kontaktia vasta haamun ja minun kannustuksesta ja silloinkin Pavuksi varsin väsyneesti. Mutta tässä siis kuvauksen tulos:

KONTAKTI
Tervehtiminen 4 (ottaa itse kontaktia tai vastaa siihen)
Yhteistyö 4 (lähtee mukaan halukkaasti, kiinnostunut TO:sta)
Käsittely 3 (hyväksyy käsittelyn)

LEIKKI
Leikkihalu 5 (leikkii-aloittaa erittäin nopeasti ja on hyvin aktiivinen)
Tarttuminen 4 (tarttuu heti koko suulla)
Puruote ja taisteluhalu 3 (tarttuu, vetää vastaan, mutta irroittaa ja tarttuu uudestaan/korjailee otetta)
*Papu siis irroitti leikittäjän uhatessa eli pysäyttäessä leikin ja tuijottaessa koiraa ja tarttui uudestaan kiinni leikin jatkuessa

TAKAA-AJO
1.kerta 4 (aloittaa kovalla vauhdilla päämäärähakuisesti, pysähtyy saalille)
2. kerta 4 (sama kuin edellä)

TARTTUMINEN
1. kerta 3 (tarttuu saaliiseen epäröiden tai viiveellä)
2. kerta 3 (sama kuin edellä)

AKTIVITEETTITASO 3 (tarkkaavainen, enimmäkseen rauhallinen, yksittäisiä toimintoja)

ETÄLEIKKI
Kiinnostus 3 (kiinnostunut avustajasta, seuraa ilman taukoja)
Uhka/agressio 1 (ei osoita uhkauselkeitä)
Uteliaisuus 4 (saapuu avustajan luo epäröiden tai viiveellä)
Leikkihalu 5 (tarttuu, vetää vastaan, voi irrottaa ja tarttua uudestaan)
Yhteistyö 1 (ei osoita kiinnostusta)

YLLÄTYS
Pelko 3 (väistää kääntämättä pois katsettaan haalarista)
Puolustus/agressio 2 (osoittaa yksittäisiä uhkauselkeitä) *Pavun pravuuri eli komea ilmoitushaukku :)
Uteliaisuus 2 (menee haalarin luo kun ohjaaja puhuu kyykyssä ja houkuttelee koiraa)
Jäljelle jäävä pelko 2 (pieni niiaus tai liikkumisnopeuden vaihtelu jollain ohituskerralla)
Jäljelle jäävä kiinnostus 3 (pysähtyy, haistelee tai katselee haalaria yhdellä ohituskerralla)

ÄÄNIHERKKYYS
Pelko 5 (pakenee enemmän kuin 5 metriä)
Uteliaisuus 1 (ei mene katsomaan)
Jäljellejäävä pelko 3 (pieni niiaus tai nopeudenvaihtelu kerran, pienenee toisen ohituskerran jälkeen)
Jäljellejäävä kiinnostus 1 (ei osoita kiinnostusta räminälaitetta kohtaan)

AAVEET
Puolutus/agressio 1 (ei osoita uhkauselkeitä)
Tarkkaavaisuus 3 (tarkkailee aaveita, pitkiä taukoja, kumpaakin puolet ajasta tai koko ajan toista)
Pelko 1 (on ohjaajan edessä tai sivulla)
Uteliaisuus 1 (menee katsomaan kun ohjaaja on ottanut avustajalta hupun pois)
Kontaktin otto aaveeseen 3 (vastaa avustajan tarjoamaan kontaktiin)

LEIKKI 2
Leikkihalu 4 (leikkii-aloittaa nopeasti ja on aktiivinen)
Tarttuminen 3 (tarttuu esineeseen viiveellä tai etuhampaillaan)

AMPUMINEN 2 (häiritsevyys lisääntyy leikin/passiivisuuden aikana, sen jälkeen väliinpitämätön)

Eli siis minusta ihan Pavun näköinen luonnekuva. Se mikä ehkä vähän yllätti mutta myös selittää paljon, oli Pavun yhteystyöhalun puute etäleikkijään. Kun Papu oli saanut patukan/rievun, se vei sen etäleikkijän takana olevaan heinikkoon ja jätti sinne. Tämän jälkeen etäleikkijä ei enää kiinnostanut. Toisaalta en tiedä mikä tässä minua yllätti! Papu on pikkupennusta asti leikkinyt mielellään itse ja sen ensireaktio pentudamillakin oli, että 'vienpä tämän tuonne toiseen suuntaan ja leikin tällä itse!'. Eri tavalla kuin Ossi, joka jo pentuna osoitti yhteistyötä tuomalla pentudamin takaisin syliin... Ja en nyt löytänyt Ossin MH-testin lomaketta mutta muistelisin, että se palasi etäleikkijän luokse leikkimään. Mutta selittää vähän, miksi Pavun kanssa on ollut haasteita juuri sen palautuksen kanssa! Ja on edelleen! :D

Haamuilla veikkaisin myös väsymyksen vaikuttaneen Pavun kiinnostuksen puutteeseen ja myös jälkimmäisestä leikkiosiosta tuomari spekuloi myös helteen vaikutusta leikkihalun laskuun. Itse uskon eniten yhdistelmään kahdesta, helle ja testin jännittävät osiot yhdessä varmasti hieman painoivat leikkimotivaatiota, joka siis kuitenkin säilyi varsin hyvänä. Niin kuten luonnekuvaaja siinä totesi, että Pavulle jäi hieman mieleen sekä haalari, että räminälaite. Tämä pehmeys ei kyllä yllättänyt, sillä olen jo tähän mennessä todennut Pavun oppivan hyvin nopeasti (myös ne pahat tavat :p ) ja saman on todennut viimeksi agilitykouluttajamme edellisissä agilitytreeneissä!

Mutta tulkitsen siis omistavani koiran, joka on innokas leikkimään, omaa hitusen uteliaisuutta mutta vaatii yhteystyön esiin saamiseksi motivointia. On hitusen pehmeä mutta paineita ei pahemmin ota ja ampumiseen suhtautuu kiinnostuneena, kuten kunnon noutaja kerrassaan. Koira minun makuuni! :)

Hellettä ja hätäilyä

2011-06-06T13:29:00.000-07:00

Tänään oli jo muutenkin tiedossa vauhdikas ilta, joka muuttui aikataulutaan vain tiukemmaksi työpäivän venyttyä luvattoman pitkäksi. Mutta me ehdimme!

Ensin suuntasin molemmat pojat mukanani Auran nuuskujen agility-mestaruuteen, missä starttasin Pavulla mölliradalla. Rata sujui vauhdikkaasti mutta yksi rima tippui kiitos epäedullisen lähestymiskulman. Meno oli kuitenkin vauhdikasta ja minäkin sain juosta. Tosin sen jälkeen yskinkin seuraavat puolituntia, kiitos kevätflunssan... Pavun Diiva-sisko esitti taas mallisuorituksen nollaradalla!

Suoraa Pavun radan jälkeen jatkoin nome-treeneihin, joissa oli tänään teemana vesiohjaukset ja -markkeeraukset. Oikein mallikkaasti jaksoi Papu vielä agikisan jälkeen! Ja nyt onkin jaloissa pari väsynyttä tolloa... :)

Kesä!

2011-06-05T05:02:00.000-07:00

Ja kesän avaus näyttelyllä. Suuntasimme helatorstaina kohti Toijalaa Maijan&Diivan kanssa. Itse olen vallan surkea näyttelyissä kävijä mutta mukavassa seurassa on kehän laidalla istuskelu varsin siedettävä päivän viete. Varsinkin kun sää suosii, niin kuin se torstaina teki! Hienoinen miinus oli kyllä kehän aikainen alku, sillä tollerikehässä oli mukana harjoittelija-arvostelija, jonka vuoksi kehä alkoi jo klo 9. Ensimmäisenä meidän 'laumasta' kehään painelin Pavun kanssa, josta Tiina Illukka sanoi seuraavaa:

Erinomainen tyyppi, koko ja mittasuhteet. Toivoisin hieman enemmän ?. Pää saisi olla kuono-osastaan pidempi. Kaunis kaula, hyvä ylälinja. Hyvin kulmautunut, vahvat raajat. Rennot ranteet. Oikean muotoinen rintakehä, kauniit liikkeet, häntä saisi olla suurempi. Erinomainen väri ja karva.

Kirjainyhdistelmänä KÄY ERI/ KÄK 1. Olen tässä naureskellut viimeiset viikot sitä, kuinka näyttelyyn ilmoittaminen on kyllä todella paras keino päästä eroon turkista. Papu on nimittäin varsin tehokkaasti lahjoittanut turkkiaan nurkissa pyöriville villakoirille, mikä todella näkyy häntää myöten. Mutta muuten olen kyllä oikein tyytyväinen niin arvosteluun, kuin Pavun esiintymiseenkin. Se ehkä alkaa vähitellen kasvaa aikuiseksi! :p

Yhden valioluokan uroksen pyörähdettyä kehässä oli Ossin vuoro korkata veteraaniura seuravalla kuvauksella:

Erinomainen tyyppi, koko ja mittasuhteet. Saisi olla ryhdikkäämpi. Toivoisin pidemmän kuono-osan. Hyvä kaula, hyvät kulmaukset ja luusto. Oikean muotoinen rintakehä. Leveät etuliikkeet, hyvät sivuliikkeet. Selkälinja saisi olla suorempi.

Ja Ossi muokkasikin sitten päivän ohjelmaa seuraavalla kirjainyhdistelmällä: VET ERI SA, VEK1, PU3, vara-SERT, VET-ROP! Tottakai piti sitten isoon kehään osallistua! Siellä ei sinäänsä mitään enää saavutettu mutta Ossi sai paljon nameja vain seisomalla eli papparainen viihtyi vallan mainiosti...

Myös Diiva esiintyi oikein mallikkaasti ollemalla myös erinomainen rotunsa edustaja ja vallan Sertin Arvoinen eli AVO ERI/2 SA ja PN3! Hyvä Diiva! :)

Näyttelypäivän venyminen olisi saattanut olla jaksamista koetteleva kokemus varsinkin kun tollerikehä oli ohi reilussa tunnissa. Mutta me keksimmekin muuta ohjelmaa ja suuntasimme Maijan ja koirien kanssa Valkeakoskelle tapaamaan pientä Nevaa perheineen. Siipiveikkojen kauniissa kodissa nautitut 'päiväkahvit' ja metsälenkki olivat omiaan piristämään näyttelypäivää.

Näin mukavan päivän jälkeen voisi melkein alkaa suunnitella seuraavaa! :)

Kevät!

2011-04-29T23:23:00.000-07:00

Treenipellot ovat ihanasti vapautuneet lumen ikeen alta mutta vielä en ihan ole ehtinyt tästä niin nauttia. Työt pitävät kiireisenä ja vapaa-ajasta tuntuu suurempi osa kuluvan haravan varressa kuin treenimetsässä... Treenimotivaatiota kävin hakemassa UMN:n IWT-koulutuksessa viime sunnuntaina ja päivä toimi kyllä siinä. Sekä onnistumisia, että epäonnistumisia tuli kerättyä ja treenattavaa löytyy kyllä! Suurimpana läksynä oli kasvattaa koiran motivaatiota tehdä töitä minulle ja perusasiat nousuvat jälleen kunniaan. Ja niitähän tässä sitten kerrataan!

Treeniseura otetaan riemulla vastaan eli jos kiinnostaa, niin viestiä vain tulemaan! :)

Epistä

2011-04-14T12:17:00.000-07:00

Tänään osallistuin Pavun kanssa sekä minun, että Pavun elämän ensimmäisiin epävirallisiin agilitykisoihin. Kisasimme mölliluokassa makseissa yhden hyppyradan. Unohdin radan kolmannen esteen jälkeen, jonka jälkeen loppuradasta en oikein muista mitään. Papu näytti hieman hämmentyneeltä ehkäpä mutta sieti virheeni oikein hienosti ja päädyimme nolla-radalla sijalle neljä. Meno oli kannustusjoukkojen (äiti ja Maija Diivan kanssa) mukaan hidasta. Tai siis Papu oli mennyt juuri samaa vauhtia kuin mitä minä, mikä kuulemma Pavulle näytti hyvin hitaalta... Mutta ehkä minä alan saada jossain välissä ohjauksen sellaiseksi, etten ihan kamalasti hidastaisi Pavun menoa! Ainakin mahdollisuudet tätä on opiskella, sillä saimme harjoituspaikan mölli-ryhmästä. :)

Treenaamista on vähän muidenkin lajien kanssa aloiteltu. Viime kuun puolella pääsin ottamaan osaa Nome-valmennusringin koulutukseen Jyväskylässä ja maanantaina olin ensimmäistä kertaa Pavun kanssa Tuomisen Katin nome-kurssilla.

Niin ja tässä välissä olen minäkin ehtinyt koulutusta hankkimaan! Viime viikonlopulta tuli Uuraisten reissusta kotiin tuomiseksi todistus suoritetusta nou/nome-koulutusohjaaja-kurssista. Viikonloppu piti sisällään oikein ajatuksia herättäviä keskusteluja ja uusia ideoita tuli roppakaupalla, samoin kuin uusia tuttavuuksia harrastuksen parista. Eli oikein onnistunut viikonloppu!

Kumipallona luokses pompin, hei!

2011-03-28T12:00:00.000-07:00

Viimeiset kuukaudet ovat olleet hieman hiljaiseloa minun paetessa pakkasia etelän aurinkoon lähes kuukaudeksi ja viikot ennen lähtöä ja lähdön jälkeen ovat kuluneet kuin siivillä... Nyt viikonloppuna ajelin Oravasaareen valmennusringin koulutukseen ja kummasti siinä ajellessa tuli vahva usko siitä, että kesä on tulossa. Ja tietysti treenitkin nostivat taas hankien alle hautautuneen treenimotivaation pintaan, mikä vielä osaltaan ruokkii kesän odotusta. Nyt täytyy vaan pitää pää kylmänä ja keskittyä perusteiden vahvistamiseen tuossa noutopuolella...

Agility on ollut säännöllisin harrastuksemme läpi syksyn ja talven. Ensin alkeiskurssin ja sittemmin alkeisjatkokurssin muodossa. Ikävä kyllä matkusteluni vuoksi lähes kolmasosa kerroista on jäänyt välistä. Tätä ei kuitenkaan huomannut tänään kurssin leikkimielisessä loppukokeessa, jossa Papu pomppi toiselle sijalle virheettömällä radalla! Radalta toki puuttuivat kontaktiesteet ja kepit mutta se ei vähentänyt jännitystä! Suurin jännityshän oli siis se, miten mä selviän... Papu kun on siitä mukavan suora, että se tekee juuri niin kuin sitä pyytää tekemään. Siis niissä asioissa, mitkä se osaa. Minä olenkin se, joka treeneissämme saa aina kasan korjattavaa. Viimeksi valittelin pavun rauhallista tahtia ja sain kuulla sen johtuvan vain siitä, että Papu seuraa ohjaamistani niin tarkasti, ettei mene nopeampaa kuin mitä minä ohjaan. Lopputreenistä minulla oli hiki... :P

Metsälenkki maalla

2011-01-13T10:36:00.000-08:00

Tänään Maija&Diiva tulivat lenkkiseuraksi ja suuntasimme peruslenkillemme, kuten aina aikaisemminkin. Sisarukset painelivat menemään minkä kintuistaan kerkesivät, minun ja Maijan parantaessa maailmaa. Lenkki sujui oikein leppoisasti, kunnes keksimme suunnata vielä hieman eri suuntaan jatkaaksemme mukavaa lenkkiä. Ja pian huomasinkin koirieni puuttuvan. Diiva tuli kauniisti kutsusta luokse, mutta jätkät loistivat poissaolollaan, kunnes jostain kauempaa alkoi kuulua haukahduksia. No eihän sitä auttanut kuin mennä katsomaan, että mitä ne pojat tällä kertaa... Saadessani näköhavainnon pojista, hypähti Papu ojanpenkasta ja lähti juoksemaan tietä kauemmas. Ossi oli edelleen ojan pohjalla ja pelästyin havaitessani siellä jotain tummaa. Minun päästessä lähemmäs, ponkaisi Ossi ojasta ja juoksi kohti vuoroin kantaen, vuoroin raahaten tummaa möykkyä, joka pian paljastui metsäkauriin lähes syödyksi raadoksi... Ah, tätä maalaiselämää! Niin ja pian selvisi syy, miksi Papu juoksi tietä poispäin: meillä ei ihan vielä ole palautukset täysin kunnossa kauriinruhosta irtikiskaistun sorkan kanssa...

Myöhemmin selvisi, että kyseessä on ilmeisesti Ilveksen saalis, joka oli löytynyt jo maanantaina. Naapuri oli luullut, että se oli jo pois haettu, kun se oli kuulemma tieltä kadonnut mutta ilmeisesti Ilves oli vain siirtänyt aarteensa parempaan talteen, josta minun suuret petoni sen uudestaan löysivät ja toivat kiltisti jälleen näköisälle.

On tämä lenkkeily maalla kyllä jännittävää! Saas nähdä mitä huominen tuo mukanaan... ;)

Uusi vuosi, vanhat kujeet

2011-01-06T10:48:00.000-08:00

Ihan ensiksi kiitokset kaikille Pavun voinnista kyselleille. Jätkä ei ole sitten sen yhden perjantain ontunut ja emäntä on oppinut kunnollisen lämmittelyn merkityksen... ;) Onneksi Pavusta ei pari viikkoa tuosta tapahtumasta enää hierottaessa löytynyt pahempia jumeja ja pikku herra jatkaa pomppimista vanhaan malliin!

Vietimme ihanan ja erittäin rennon jouluviikon Kuusamossa perheen parissa. Poikien ohjelmassa oli äitini herkkuruuat papanoiden lisukkeina, hirventaljalla pyörimistä ja hippaleikit jäällä. Niin ja rennompaa matkaseuraa yöjunaan saa etsiä! ;)

Vuosi sen sijan vaihtui hyvän ruuan ja mahtavan seuran kera ja koiramaisissa merkeissä kotona. Viikonloppu sujui linjaa ja suuntia hankeen tehdyillä urilla treenaten. Pavun suorituksiin olen kovin tyytyväinen mutta itse olin hieman reaktioissani hidas ja selvästi myös hidas oppimaan, kun tuli todettua mm palautuksessa, että yksinkertainen on parhautta: ei tarvitse innostaa ja kannustaa lumihangessa pomppivaa koiraa, vaan jos kaivataan vahvistusta, niin Pavulle riittää myös pelkkä pillillä vahvistus.

Niin ja uusi vuosi sujui suhteellisen kivuttomasti myös Ossin kanssa! Vaikka ympärillä paukkui, oli papparainen pitkään rentona. Puolen yön lähestyessä hieman iski hätä mutta makuuhuoneessa Ossikin otti lopuksi kohtuullisen rennosti radion soidessa ja tulituksen rauhoituttua Ossikin palautui nopeasti omaksi itsekseen. Papu ei tuttuun tapaan hötkyillyt edes enon hermoiluista.

Tänään oli taas vuorossa treeniä. Aloitimme linjakakkosen treenaamisen traktorin auraamalla suoralla tiellä. Kohtuullisesti Papu selvisi, vaikka kauempaa heittoa oli tuulessa ja tuiskussa ja metsää vasten heitettynä hyvin haastavaa markkeerata. Erityisen tyytyväinen olen pikkuherraan siinä, ettei se tuntunut pahemmin kuumenevan vaikka markkeerauksia tehtiinkin. Toisena ideana minulla oli edellisen viikonlopun linja ja suuntatreenin uusinta mutta kantapään kautta tuli taas kerrattua, että jos linjalla pysäyttää, täytyy linjaa seuraavaksi muistaa vahvistaa. Eli meidän suunniteltu suuntatreeni vaihtui häiriölinjatreeniksi, jonka varmaan käyn vielä huomenna uusimassa.

Ja loppuun vielä muutama talvinen kuva:

Miten niin luminen?

Treenipelto kerrankin valoisaan aikaan.

Sairaslomalla

2010-12-05T04:16:00.000-08:00

Perjantaina töistä kotiin tullessa kotona odotti ikävä yllätys, ontuva koira. Papu kantoi kuten tavallista lelujaan minulle häntä onnesta vispaten, mutta liikkui selvästi epätasaisesti. Joten ei muuta kuin koira pihalle ja liikkeitä katsomaan. Papu varoi selvästi oikealle takajalalle astumista ravissa ja vaihtoi herkästi laukkaan, joka sekin vaikutti minusta puolittaiselta. Kävin toki jalat heti läpi tassujen pohjia myöten mutta mitään selvää aristusta en löytänyt. Kävimme puolen tunnin rauhallisella (tai niin rauhallisella, kuin mitä Pavun kanssa voi käydä) metsälenkillä, eikä vauhdissa kyllä poikkeavaa näkynyt. Askellus vain oli selvästi poikkeava.

Ei sitten euttanut muu kuin varata eläinlääkäriaika ja perua kaikki ihanat viikonlopulle suunnitellut treenit... Ajelin illalla Helsinkiin (jossa Ossi muuten on ollut hellittävänä viikon verran vanhempien luona) ja Pavulla oli illan päällä BoT-loimi. Illan pieni hihnalenkki sujui jo ontumatta.

Eläinlääkäriin suuntasin heti lauantaiaamupäivällä. Aamulla Pavun askelluksessa oli erotettavissa enää korkeintaan lievää puolieroa ja mietinkin, eläinlääkärireissun järkevyyttä... Mutta ontuminen oli sen verran selvää perjantaina, että riskejä en tuon suklaasilmän kanssa ota!

Eläinlääkärillä menimme ensin ulos katsomaan liikkeitä. Ravauttaessani Papua suoraa, epäilin jo itseänikin, kun liikkeet olivat niin puhtaan näköiset... Pienemmällä ympyrällä Papu kuitenkin varoi hieman oikeaa takajalkaansa. Eläinlääkäri kävi huolellisesti läpi nivelet ja luut, eikä tassunpohjissakaan ollut selittävää. Lihaksistoa läpikäydessä kuitenkin tärppäsi: tuomiona etureiden lievä revähdys. Edessä siis kolmen päivän kipulääkekuuri ja viikon päästä hieronta.

Papu sai kyllä kehuja hyvästä lihaksistostaan ja muuten terveestä olemuksestaan. Häntä heiluen tollo seisoskelikin eläinlääkärissä. Vain pöydälle nosto sai pikku herran silmät laajenemaan lautasen kokoisiksi. Kauniisti kuitenkin seisoi tutkittavana.

Ja mitäs tästä opittiin? Lihasten lämmittely on tärkeää! Olen miettinyt pääni puhki, missä tuo pikkukettu on lihaksensa reväyttänyt mutta totesin, että se on voinut käydä koska tahansa. Tuollaista kumipalloa, pomppivaista ja eläväistä sähikäistä, ei varmaan mikään säästä elämässä pieniltä kolhuilta. Tapaturma-altis olisi varmaan hyvä kuvaus ja kulkee varmaan osin suvussakin... Nyt on vinkupossu pop ja emäntä koittaa keksiä, miten pidetään tuollainen ikiliikkuja levossa!

Lumisia maisemia, riehakkaita koiria

2010-11-22T06:29:00.000-08:00

Lumi on tullut ja toivon, että se pysyykin hetken. Se valaisee niin paljon iltalenkkejä ja sisälle kannetun kuran määräkin vähenee lumen myötä selvästi. Ja tollot tykkää! Pihalla on vedetty riemuhepulit, jos toisetkin.

Muuten yksi tarina eiliseltä aamulta täytyy kertoa. Heräsin nimittäin rauhalliseen sunnuntaiaamuun kuudelta Ossin huokaillessa sängyn vieressä. Käänsin ensin kylkeä mutta huokailu muuttui hiljaiseksi ininäksi, joka sai minut vääntäytymään ylös ja hyppäämään ulkovaatteisiin. Jo heti ulospäästyttyä kävi selväksi, että ainakaan mikään hengenhätä ei ollut kysessä, sillä molemmat pojat etenivät nenät maassa rauhallisesti nuuskutellen. Parinkymmenen minuutin lenkin aikana molemmat ehtivät hätänsä suorittaa mutta mitään viitteitä vatsataudista ei kyllä tullut esiin. Ei siis muuta kuin takaisin kotiin ja sukellus peiton alle. Ja taas! Ossi tuli sängyn viereen huokailemaan. Tällä kertaa tajusin kuitenkin mikä oli hätänä eli pieni tollo tahtoi sänkyyn! No eihän siinä muu auttanut, kuin tehdä hieman tilaa ja napata papparainen kainaloon. Ossi käpertyikin viereeni pienelle kerälle, huokaisi syvään ja jatkoi unia...

Niin siis kun tämä on suurin ja tärkein jaettava tarina, voin kaiketi sanoa, että meillä arki vie elämää eteenpäin. Toki muutama oikein mukava viikonloppu on kulunut koiramaisessa seurassa ja Papu on päässyt treenailemaan niin nome-toimikunnan virkistysviikonloppuna kuin muutamana muunakin ajankohtana mukavien treenikaverien seurassa. Maanantai-illat kuluvat ensi viikosta eteenpäin agilityn alkeisjatkokurssilla, jossa jatketaan esteiden kertailulla ja vähitellen lyhyitä radanpätkiäkin päästään varmaan ottamaan. Pavun kanssa on mukava käydä agilityssä, kun se kuuluu niihin harvoihin, jotka osaavat odottaa kiltisti (ja hiljaa) kehänlaidalla, mutta silti on täysillä mukana, kun on oma vuoro.

Ossin kohdalla arki tosiaan on vielä Papuakin tasaisempaa. Onnekseni voin todeta, että kiitos kaiken ennakoinnin ja todennäköisesti myös tämän maalla asumisen tarjoaman liikunnan, Ossi on selvinnyt syksystä hämmästyttävän hyvin. Cartrofen-pistossarjan Ossi sai syys-lokakuun vaihteessa ja lisäksi Ossi on onnekseen päässyt koirahierojaksi ensi kesällä valmistuvan Jenny Hafrenin projektikoiraksi. Nyt kaksi hierontakertaa on takana ja tokihan oikean lonkan liikkeet ovat rajoittuneet ja koko koirassa näkyy puoliero mutta lihaksisto on ollut tilanne huomioiden oikein hyvässä kunnossa. Toivon siis todella, että edesso on vielä useita onnellisia vuosia Ossin kanssa!

Ruskasta nauttimista

2010-10-13T11:55:00.000-07:00

Kuulumisista onkin pienoinen tauko, kun arki maalla rullaa eteenpäin omalla tahdillaan. Suurin osa vapaa-ajasta tulee vietettyä ulkona, vaikka pimenevät illat ovat hieman ulkoilua alkaneet rajoittamaan. Maantaitten ohjelmaa ei pimeyskään haittaa, sillä maanantai-illat vietän Pavun kanssa agility-hallilla! Me siis mahduimme kurssille... :) Vaikuttaa oikein mukavalta lajilta, joka nyt tulee vähitellen tutuksi este kerrallaan.

Molemmat koirat ovat mukautuneet maalla-asumiseen oikein loistavasti elleivät peräti liian hyvin: en tiedä miten ne sopeutuvat takaisin kaupunkiin! Runsas vapaana liikkuminen ja puhdas ja pölytön ympäristö näkyvät kyllä kiiltävänä ja puhtaana turkkina ja on ollut ihana nähdä miten Ossikin juoksee Pavun kanssa oikein kunnon hepuleita. Ei näy nivelrikkoisessa onneksi pahemmin kipuoireilua! Ainakaan vielä... Ajoittaista jäykkyyttä toki esiintyy, mutta kun kyseessä on reilu seitsemän vuotias koira, josta ensimmäinen lonkat kuvannut eläinlääkäri totesi, että leikataan, kun alkaa oireilla koiran ollessa puolitoista vuotias, en pidä satunnaista jäykkyyttä niin maailmanloppuna. Varsinkaan kun tarvittaessa käytössä oleva kipulääkitys tuntuu riittävän oireitten pitämiseen hallinnassa. Toki Ossilla on apuna myös tarvittaessa käyttöön otettava BoT-loimi . Lisäksi syksyn tuoman kostean ja kylmän varalta päädyimme eläinlääkärin kanssa aloittamaan Cartrofen-pistossarjan, josta viimeisen pistän Ossille viikonloppuna. Se toivottavasti auttaa ehkäisemään nivelkipuja nyt kelien kylmetessä.

Noin, tässä siis hieman kuulumisia. Pavulla on muutama koestarttikin kyllä takana, mutta niistä taidan kirjoitella ihan erikseen...

Pääsykokeessa

2010-09-06T13:16:00.000-07:00

Luulin, että pääsykokeet olisi mun osalta jo takana, mutta väärin luulin! Tänään kävin Pavun kanssa pyrkimässä agility-kurssille. Oli kyllä jännää! Mutta on toi otus kyllä aika ihana... Otti rennosti odotteluajat niin, että keräsi (taas) ihmettelyjä siitä, kuinka se on niin rauhallinen! Ja painoi tottakai sata lasissa heti, kun sai siihen luvan... :) Ihana otus! Toivottavasti päästään kurssille! Voisi tehdä hyvää omistajankin kunnolle... :D

Muuten me ollaan nomenkin saralla kunnostauduttu osallistumalla Salon seudun noutajien nome-kurssille, jossa on kyllä ollut hauskaa! Ihana päästä oikeesti kurssille osallistumaan ja oppimaan! Paljon on tosin vielä harjoiteltavaa... Mutta niinhän sen pitääkin olla! :)

Lahjattomat treenaa...

2010-08-15T08:38:00.000-07:00

...me käydään kokeissa! :P

Eli siis Papun kanssa on tullut osallistuttua muutamaan koiramaiseen aktiviteettiin kaikissa muissa lajeissa, paitsi siinä mitä me oikeesti joskus treenataankin! Nomea me vaan sitten treenataankin ja siinä ei sitten kokeisiin uskalla, ei sitten millään...! ;)

Mutta siis toko-ura tuli korkattua yllytyshulluna Loviisassa. Treenaamattomuus aiheutti omistajassa viimeisen viikon paniikin, kun tajusin, etten ole opettanut Papulle liikkeestä seisomista. No sitä harjoiteltiin sitten koepaikalla niin, että meidän ainut varma liike eli liikkeestä maahan meno meni sitten nollille, kun äijä pystähtyi komeasti seisomaan. Just... Hyppykin nollaantui. Tässäkin lienee treenamisen puute syynä, vaikka oon mä sitä treenannu Papun kanssa ainakin kahdesti Marjan luona Forssassa! :D Se meni kylläkin ihan nappiin toisella yrityksellä, kun liikkeenohjaaja ilmoitti, että 'hei, nyt otat ton uudestaan!'. Mutta on toi kyllä hauska otus, kun se on niin liekeissä työnteosta, että sen kanssa kehtaa mennä kokeisiinkin vaan koska se on niin työskentelyhaluinen. Sitten tosin täytyy kärsiä nää harjoituksen puutteesta johtuvat nollatkin... Mutta nyt mä vallan innostuin ja yritän varmaan päästä johonkin toko-ryhmäänkin ihan Papun kanssa. Itse tulos oli siis ALO2 ja 145 pistettä.

Luoksepäästävyys 10
Paikalla makaaminen 10
Seuraaminen kytkettynä 9
Seuraaminen taluttimetta 7 1/2 (tuomarin kommentti: se näytti ihan siltä, että 'hei, me tehtiin tää jo!' :D )
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 0
Luoksetulo 9 1/2
Seisominen seuraamisen yhteydessä 10 (just joo...!)
Estehyppy 0
Kokonaisvaikutus 8 1/2

Eli yhteenvetona, kaivataan koevarmuutta! Melkein kyllä harmittaa, että pisteet oli noinkin hyvät, kun sitten jos laskee, että se meidän pravuuriliike eli maahanmeno olis ollu sellainen kuin se normaalisti on niin sieltä olis ehkä tullu... Mutta mehän ei jossitella!

Tämä koe oli siis torstaina ja viikonloppu kului helteisessä mejä-metsässä. Vaikka kuinka vannoin, että Papu saa kasvaa ennen seuraavaa starttia, niin enhän minä osannut sanoa ei, kun Auran nuuskut viikko ennen koetta olivat vielä vailla yhtä AVO-koiraa haasteotteluun. Tästä ei tosin jäänyt oikeen muuta mieleen, kuin kamala helle. Auton mittari näytti 32 astetta, kun tulin Pavun kanssa metsästä, 34 astetta keskuspaikalla. Auringosta mittasivat jopa 45 astetta! Lienee turha sanoa, että koe oli koirille ilman vuoksi erittäin haasteellinen. Kun kuulin kokeneidenkin koirakoiden voittajaluokassa suunnanneen veden perässä, niin arvasin jälkiuskollisuutta kaipaavan junnunkin todennäköisesti etsivän jossain vaiheessa vettä. Ja niinhän siinä kävikin! Tosin Papu lähti kyllä kehoituksesta hyvin suuntaamaan ojasta takaisin jäljelle. Siinä vaiheessa onni käänsi kuitenkin takkinsa ja ampiaisen pistettyä Papua silmäkulmaan, oli turha enää edes puhua jäljestyksestä...

" Papu ohjataan jäljelle. 1. osuus mukavaa jäljestystä osin maa- ja osin ilmavainua hyväksikäyttäen. 1. kulma tullaan 2. osuuden puolelta, makuu merkataan hyvin. 1. kulman jälkeen koira vilvoittelee vesiojassa ja sen jälkeen ampiainen pistää. Tämän jälkeen jatko ei selviä, 1. hukka. Uuden alun jälkeen jäljen sivulla tapahtuvaa etenemistä. 2. kulma tarkkaan mutta makuuta ei merkitä (ohj. huom. Tässä vaiheessa totesin tuomarillekin, että tämä ei ole Papun tavallista tyyli, koska se on ollut varsin tarkka makauksilla tähän asti...) 3. osuudella koiran keskittyminen on kadonnut, 3. hukka ja koe keskeytyy. Harjoitellen kaadolle, joka kiinnosti. Papun seikkailut metsässä eivät tänään tuoneet tulosta."

Eli AVO 0 ja treenitauko. En kyllä yhtään ihmettele Papun keskittymiskyvyn katoamista, koska autolla silmäluomi alkoi turvota aivan silmissä ja oli lähes ummessa vajaan tunnin sisällä. Ja selvästi häiritsi Papua alkuun... Eläinlääkäri suositteli seurantalinjaa, koska silmä oli kuitenkin ihan terveen näköinen ja lähinnä turvonnut silmäluomi teki koirasta hurjan näköisen. Mutta seurannassa turvotus lähti vähitellen laskemaan ja oli illalla jo lähes laskenut!

Tänään vuorossa oli sitten taas kauneuskilpailut Raisiossa, jossa Slovenialainen Stefan Sinko sinkosi tollereita ympäri kehää ja vauhdilla ulos. Yli 40:nen koiran kehä pyöritettiin tunnissa läpi! Ninni suostui ihanasti viemään Papun kehään (allekirjoittanut panikoi kehässä. Oikeesti.). Muutaman pukkiloikan Papu vetäisi juoksun alkuun mutta hienosti Ninni sai Papun liikkumaan. Tollaisen metsäläisen! Itse hämmästyin Papun alkuun pakittaessa tuomaria, tämän tutkiessa hampaita. Nimittäin itse olen tottunut pitämään tuota niin avoimena otuksena että... Mutta ehkä tuomarin nopea toiminta hämmensi koiraani yhtä paljon kuin minua! Arvostelu sanoo seuraavaa:

' Head expression could be better. Very nice boby prop. Good upperline. Corr. hindquorters. Good tailset. Moved well'

eli vapaasti suomennettuna:

'Ilme voisi olla parempi. Erittäin hyvät mittasuhteet. Hyvä ylälinja. Hyvät (oikeat) takakulmaukset. Hyvä hännän kiinnittymiskohta. Liikkui hyvin.'

Tuloksena siis ERI ja käyttöluokan voitto Papun ollessa ainut käyttöluokan uros. Mutta taidan kyllä ensi kerralla valita näyttelyn enemmän tuomarin kuin sijainnin mukaan, sillä suoraan sanottuna tuota ERIä en nyt osaa suuremmalti arvostaa... Ennemmin EH hyvältä ja osaavalta tuomarilta, kuin ERI tuomarilta, joka tuntuu vain tahtovan nopeasti pois helteestä!

Päivän pelastikin hyvä seura kehän laidalla ja mukavat treenit pikku tyttöjen ja kokeneemman rouvan kanssa. Koirat pääsivät tekemän töitä kunnon haastavassa kaislikossa, kun Annina ja Nina poikkesivat kotimatkallaan treenaamaan. Papu syttyi kaislikosta oikein kunnolla ja oli selvästi aivan liekeissä haussa! Viisi damia nousi ruudusta vauhdilla, vaikka äänistä päätellen heräsi kyllä hieman epäilys, että palautus ei tainnut kyllä tulla suorinta reittiä... Mutta tuo on kyllä sitten ensimmäinen näkemäni koira, joka vetäisi hepuleita kaislikkoryteikössä! Koska kyseessä on Papu, mikään ei kuitenkaan ole mahdotonta. Varmaksi en asiaa voi kuitenkaan sanoa, koska koiraa ei käytännössä nähnyt ennen kuin se tupsahti ulos tiheästä kaislikosta. Että nyt keskityn siis iloitsemaan siitä, että viisi damia tuli vauhdilla käteen vaikealta alueelta.

Kaksoismarkkeeraus, jossa molemmat heitot katosivat kaislikon taakse, jouduin ensin heitetylle, jonka Papu haki toisena, lähettämään kahdesti mutta muuten kivaa työtä pikku herralta. On se vaan niin mainio otus harrastamiseen! :)

Treenivieraita Inkoosta

2010-08-03T12:44:00.000-07:00

Tänään oli oikein mukavaa seuraa kanssamme treenaamassa, kun Marja-Liisa ajeli seuraksemme suloisen Rasan kanssa. Teimme oikein mukavan treenin pellolla, joka yhdisteli lähihakua, linjaa ja markkeerauksia mukavin pikku jipoin. Ja hauskinta oli toki joka välin täyttävä mukava jutustelu!

Treenit avattuna:

-ensin täytimme koiren kanssa lähihakualueeksi aikalailla keskellä peltoa olevan saarekkeen minidameilla, jonka jälkeen veimme pellon reunalle yhden katajan juurelle ohjausdamit.

-ensimmäinen lähetyspaikka sijaitsi niin, että saimme suoran kulman lähihakulinjan ja linjalähetyksen välille. Tästä sitten vähitellen peruutimme taaksepäin niin, että kulma lähihaun ja linjan välillä pieneni. Lähetimme koiria vuorotellen lähihakuun ja linjalle vuorotellen myös koiria.

-kun molemmat paikat olivat tyhjiä, täytimme ohjauspaikan koirien kanssa ja lähdimme pienelle lenkille ja uittamaan koirat (pellolla nyt kuitenkin oli aika lämmin...)

-takaisin tultuamme asetuimme eri puolille lähihakuna toiminutta saareketta. Heitimme sitten toistemme koirille markkeerauksia, jotka koira siis joutui hakemaan ylittäen hajustetun saarekkeen. Taitavia olivat koirat! Ja aina markkeerausten välissä linja tuttuun paikkaan toi haastetta treeniin.

Kaiken kaikkiaan siis oikein mukava treeni ja olen kyllä tyytyväinen pikku äijään!

Kiitos Marja-Liisa treeniseurasta! :)

Nenä pelaa...

2010-07-26T10:52:00.000-07:00

...Mutta harjoitusta tarvitaa. Papu oli sunnuntaina elämänsä ensimmäisellä täyspitkällä verijäljellä, joka oli Pavun elämän kolmas jälki. Seuraavaa kertaa ei nyt sitten vähän aikaan tulekaan ja mä lupaan, että me treenataan ennen seuraavaa starttia! Ainakin kerran... ;P

Koearvostelu:

Koira nuuhkii lähtömakauksen ja ohjatusti jälkityöhön, joka etenee hyvää vauhtia, pääasiassa maavainulla, ja kun nenä nousee, jälkikin unohtuu. 1. osuudella 2 isompaa tarkastuslenkkiä ja muutama pienempi. 1. makaus merkataan pysähtyen ja kulma tarkasti. 2. osuudella useita tarkasteluja jälkiuran sivuun. 2. makaus pysähtyen ja kulma hyvin. 3. osuudella jälleen useita tarkasteluja jäljen sivulla ja aivan osuuden lopussa ajaudutaan niin kauas, että tulee hukka (omistajan huomio: mä näin sen sorkan, ennen kuin Papu lähti toiseen suuntaan...). Osoitetaan jälki ja kaato löytyy ja se kiinnosti. Jälkiuskolliuutta lisää ja kuono maahan, niin hyvää tulee.

Tuloksena 32p. ja AVO2. Lähellä oli ykkönen mutta ei me oltais sellaista kyllä ansaittu...

Mutta tästä on hyvä jatkaa! :)

KIITOS VIVI! Koska tämä koe oli tärkeämpi minulle, kuin koiralle...

Laiskuutta ja löhöämistä

2010-07-15T11:21:00.000-07:00

Helle on vetänyt voimat sekä koirista, että omistajasta. Toisin sanoen töiden jälkeen ei ole hirveesti tullut tehtyä. Päivät ovat valuneet eteenpäin ja yrityksenä on vain selvitä helteisistä päivistä yksi kerrallaan. Karvaturrit viettivät alkuun lähes kaikki päivät pihalla pistäytyen aina halutessaan uimaan. Näin jatkettiin aina sunnuntaihin asti, jolloin Papu muuttui iltapäivällä/alku illasta huonovointisen ja voipuneen näköiseksi, oksensikin kertaalleen. Luulin alkuun, että helle on painanut pikku koiran voimattomaksi mutta kun äiti testasi meriveden saaden saaliiksi vesilasiin hippusia eli levää, pelästyin oikein todella. Serkkuni koiralla todettiin vuosia sitten maksavika, jonka aiheuttajaksi epäiltiin sinilevää ja Papu on vähintään serkkuni koiran veroinen uimari. Papu saattaa itsekseen painella veteen uimaan ja juuri sunnuntaina Pavun pravuuri oli uiskennella ympäri laituria samalla juoden... :(

Noh, Pavun oireet olivat kuin suoraa oppikirjasta sinilevämyrkytykseen sopien (väsymys, voimattomuus, pahoinvointi). Tässä linkki, josta löytyy lisää tietoa. Lihasvapinaa tai muuta neurologista oireistoa ei onneksi Pavulla ollut. Sain nopeasti useita erinomaisia vinkkejä ensiapuun ja pesinkin Pavun turkin heti tajuttuani asian laidan. Ja sitten alkoi juottaminen eli kaadoin oikeasti piimää suoraa Pavun kurkusta alas. Pieninä annoksina tottakai! Suloinen pikkukettu on onneksi ihanan helppo käsiteltävä ja oli kauniisti paikallaan ja nieli piimän, jota minä kaadoin koirarukan kurkusta alas. Päivystävältä eläinlääkäriasemalta sain ohjeet seurata tilannetta ja varmistaa että virtsaa tulee normaalisti. Sitä onneksi tuli ja parin tunnin lepäämisen jälkeen Papu alkoi itsekin juoda valtavasti. Siitä ei sitten mennytkään kuin hetki niin peto oli jo kometamassa kotonamme ollutta jalkapallon kisakatsomoa hirrrrmuisten iltahepulien muodossa... :)

Siitä nyt ei tietenkään ole täyttä varmuutta oliko kyseessä todella sinilevämyrkytys vai kärsikö Papu helteen aiheuttamasta lämpöväsymyksestä. Oirekuva kun voi molemmissa olla kovin samanlainen. Riskiä en kuitenkaan uskatanut ottaa eli pojat pysyivät poissa vedestä seuraavat päivät. Nyt uimassa käydään enää hieman virtaisammissa kohdissa kuin tuossa meidän lahdella, kunnes vesi vaihtuu hieman paremmin. Kovimmat hellepäivät ja ainakin kuumimmat osat päivästä pojat ovat pääasiassa sisällä talossa, jossa ilmapumput pitävät alakerran lämpötilan 22 asteessa. Lienee turha sanoa, että selvästi lämpimämmässä yläkerrassa koiria ei lähes näy. Mitä nyt Papu tulee välillä kurkistamaan makuuhuoneen ovesta, että ole varmasti tallessa ja palaa sitten takaisin viileään alakertaan.

Treenaamisesta on siis pidetty täysin taukoa kulunut viikko ja viikonloppu tuskin tuo muutosta tilanteeseen. Me huilitaan nyt! Treenimaastoissa olen lähinnä käynyt lenkillä ja uittamassa koirat treenimaastojen luona, jossa vesi on pysynyt kirkkaana, kiitos hyvän virtauksen. Hermorakenne tuntuu molemmilla kestävän hyvin vallitsevan treenitauon, sillä nytkin jaloissani makaa kaksi suunnattoman suloista punasävyistä karvakasaa... ;) Vähän vaan pelottaa, sillä olen hetkellisessä mielenhäiriössä saattanut laittaa postiin muutaman noloja hetkiä lupaavan kirjekuoren!

Huh hellettä...

2010-07-07T12:53:00.000-07:00

...ja silti treenataan!

Meillä on Maijan kanssa oikein kunnon kahden naisen treeniporukka! Mikä on mahtavaa, kun kyllä mä ehkä kuitenkin tahtoisin Papusen kanssa startata vielä tällä kaudella nome-kokeessa... Ja mikä tässä sai muisesta haaveilemaan? Mölleri! :)

Sieltä tuli Pavulle saaliiksi pyöreä nolla, mutta emäntä sai mukaansa paljon enemmän (eli SUURI KIITOS PÄIVIKKI kokeen järjestämisestä!!!). Starttasin Pavun kanssa numerolla 3, joka sopi minulle helteisenä päivänä paremmin kuin hyvin. Varsinkin kun heti oman startin jälkeen lähdin ajelemaan kohti Klaukkalaa ja ystävieni järjestämiä kesäjuhlia.

Koe sopi mielestäni loistavasti nuorille aloitteleville koirille. Tehtävät kattoivat nome-kokeen osa-alueet, mutta olivat sopivasti helpotetut ja tuomarilla tuntui olevan hyvin silmää koirakkojen työlle (siis sen lyhyen ajan, mitä minä ehdin koetta seurata). Koe alkoi sillä kun joko ohjaaja vei koiran kanssa tai katseli avustajan viedessä harakan ohjaukseen. Ohjaus oli helppo n 20m (?) suora linja avoimessa maastossa maalla. Tämän jälkeen 180 asteen käännös ja muutama askel eteenpäin toi koirakon rannalle. Tämän jälkeen veteen tuli veneestä ykkösmarkeeraus kaislikon eteen laukauksen kera. Kun lokki oli saatu talteen, otettiin ohjaus ylös, jonka jälkeen siirryttiin hakuruutuun. Haku oli osin kaislikossa/vedessä (2 lokkia) ja osin maalla (pupu, fasaani ja 2 varista?). Haun jälkeen palattiin markkeerauspaikalle, jossa tuli kaksoismarkkeeraus, joista toinen tuli samaan paikkaan, minne heitettiin kokeen aloittanut ykkösmarkkeeraus ja toinen veneen toiselle puolelle avoveteen.

Ja kuinka meillä sitten meni? Papu odotti kauniisti ja rauhallisesti odotusalueella (luksusta, josta Ossin kanssa en koskaan päässyt nauttimaan). Seurasi nätisti koealueelle (ei vaan koskaan Ossin kanssa ollut tällaista!). Seurasi tarkkaavaisesti ja kauniisti, kun veimme yhdessä harakan ohjaukseen, seurasi kohtuullisen kauniisti rantaan (vaati vahvistuskäskyn/ärähdyksen) sekä istui tarkkaavaisena, rauhallisena ja PAIKALLAAN ampumisen ja heiton ajan. Veteen Papu meni aavistuksen kiertäen rannan kautta, mutta lähti empimättä uimaan, ui suoraan lokille ja palautti maalle käteen. Siirryimme siis ohjaukseen.

Tässä seuraaminen taisi olla ihan ok, koska tarkemmin en siitä mitään muista. Ohjaukseen Papu ampaisi kuin tykin suusta edeten luotisuoraan harakalle ja siinä meillä sitten nollautuikin koe. Papu pysähtyi suoraan harakalle, nuuski sitä, kiersi kerran sitä ympäri...ja jätti sen. Yritin vielä lähettää toistamiseen, mutta tässä aloin jo nähdä Pavun kuormittuvan, joten siirryimme hakuruutuun.

Hakuruudussa huono tuuri vei Pavun ensimmäiseksi fasaanille. Vaikka keskiviikkona fasu nousi ongelmitta, niin nyt, vaikka fasu kiinnosti, se jäi maastoon. Tässä Pavun kuormittuminen tuli jo esiin koiven nostamisenakin. Tomari antoi onneksi lähettää uudestaan ja suuntasin Pavun veteen. Kun sieltä löytyi tuttua riistaa (lokki) lähti haku onneksi käyntiin ja seuraavat kaksi varista tulivat vauhdilla käteen. Sitten Papu jälleen ajautui fasun luo, joka kiinnosti kovasti, muttei noussut... :/ Kun vielä yksi varis tuli vauhdilla ruudusta, pääsimme lopettamaan haun onnistuneesti.

Siirtyminen takaisin markkeerauspaikalle ei ollut ihan niin kaunista, sillä haku ehti nostaa Pavun kierroksia ja lisätä rakettinakettiin vauhtia. Heitot ja laukaukset Papu seurasi kuitenkin tarkkaavaisesti. Herra suuntasi noutoluvan saatuaan ensin jälkimmäiselle heitolle (avoveteen), josta vahvistin palautuksen luoksetulopillityksellä Pavun vilkaistua ensin heitettyä (tästä tosin sain ihanan vahvistuksen, että Papu muisti heiton!). Ensimmäisen lokin palauduttua käteen, Papu kääntyi jo itsenäisesti lähetysvalmiuteen, josta se oli helppo päästää toiseen noutoon, joka se tuli muuten ongelmitta, mutta putosi jalkoihini (tosin tässä Papu poseerasi hienosti kameralle, eikä minunkaan keskittymiseni enää kyllä ihan ollut koiran työskentelyssä).

Eli mitäs tästä sanoisin? Pari viikkoa sitten tuli jo todettua, että pitkissä noudoissa Pavun riistan poimiminen ei ole niin spontaania, kuin toivoisin sen olevan. Tässä nuorella koiralla epävarmuutta toi vieras riista. Harakka oli Pavulle täysin uusi tuttavuus ja fasaaniakaan ei nyt ole niin hirvittävän montaa kertaa tavattu (lue: ei tarvita laskutoimitukseen edes kaikkia yhden käden sormia...). Kaikkeen muuhun kokeessa nähtyyn olen tyytyväinen. Runsas pohjatyö alkaa ehkä tuottaa tulosta! Papu oli mielestäni ihanan hiljainen, teki töitä minun kanssani ja keskittymis- ja työskentelykykyäkin tuntui riittävän. Suoraan sanottuna, mietin vielä pari päivää ennen Mölleriä, että kannattaako mennä ylipäätään starttaamaan, kun tiesin että riistan kanssa en ole ehtinyt treenata (ei kyllä hirvittävästi ilmankaan riistaa!). Mutta ihaninta oli nähdä, että koetilanne ei koiran toimintaan vaikuttanut. Vaikka ohjaajaan vaikutti!

Itse en oikeasti ollut edes varma, kuinka pystyn kävelemään viemään ohjausriistaa, kun kädet ja jalat tärisivät niin valtavasti ja sydän oli kivunnut tuohon kaulalle hakkaamaan ja salpaamaan hengitystä! Voi tuska, en millään muistanut, kuinka paljon jännitän kokeissa! Mutta nyt on tullut kokeiltua ja tiedän mitä treenaamme seuraavaksi! Ja treenit on jo vähän aloitettukin, sillä eilen Papu sai erirotuista seuraa flätti Eebenistä ja ohjaajastaam Marista (ja tottahan toki Maijasta ja Diivasta!). Eilen treenasimme dameilla, mutta hyvä treeni silti! :) Tänään Maijan kanssa tehtiin hakuruutu 5 variksella ja Papu toi harmaatakit talteen vauhdilla ja spontaanisti! Ja lähti joka kerta ruutuun kuin tykin suusta, niin kuin kunnon pikku herran kuuluukin! :)

Ja Ossin leikkaushaava alkaa olla kohta parantunut! Onneksi papparainen ei aivan yllä rapsuttamaan siihen lapaluun eteen, sillä ämpärin tai paidan käyttö täällä mökillä olisi vähintäänkin hankalaa. Koirat kun ovat ulkona kutakuinkin kaikki päivät vapaana ja pulahtavat meressä aina kuin mieli tekee...

Voihan PUNKKI! Ja päivä jona Papu tippui laiturilta

2010-07-01T12:39:00.000-07:00

Turun saaristossa on punkkeja. Paljon punkkeja. Ja mikä kurjinta, niitä tuntuu löytyvän kaikkialta. Itsestäni olen ottanut viikon sisällä irti kaksi punkkia, viimeksi tänä aamuna. Koirista punkkeja on löytynyt sitäkin enemmän. Juhannuksen aikana poimin pojista ja hoidokeista niin paljon punkkeja, ettei ensimmäisen kymmenen (siis yhteensä kaikista) jaksanut enää laskea. Kaikilla neljällä punkkimyrkyt alkoivat jäädä vanhaksi ja sen kyllä huomasi! Toissapäivänä oli vuorossa Bayvantic-sessiot (tosin vain 2/4, koska sen verran löytyi kotoa ja en ehtinyt apteekkiin. Saakelin ylityöt!). Nyt olen varovaisen optimistinen, koska ihan samaa tahtia ei ole tarvinnut punkkeja turkista poimia. Pavulta tosin otin vielä juuri aivan kivesten takaa yhden irti. Tässä on tullut ihan tavaksi käydä MONTA kertaa päivässä koirien turkki täysin läpi.

Pavun kesäturkki tuntuu sallivan punkkien tarttumisen erinomaisesti ja niinpä niitä onkin siltä löytynyt. Mikä kurjinta Pavulla useampikin punkin puremakohta näyttää inhottavan ärtyneeltä. Siis ohjeenahan on paikallisesti puhdistaa jokainen punkin puremakohta huolellisesti. Tässä on vaan muuttunut itse sen verran rönskiksi noiden punkkien kanssa, että paitsi nappailen niitä sormin irti, niin myös se paikallispuhdistus on jäänyt vähän onnettomalle tilalle. Inhimillistä varmaan, kun pahimmillaan olen ottanut yli kymmenen punkkia päivässä irti koirista! Ja nämä ovat siis ne, jotka ovat ehtineet käydä kiinni. Turkin päältä kävelemästä nappailen niitä myös aivan yhtenään... :(

Noh, oma vika siis mutta ensin huomasin juhannuksena Ossilla yhden pahasti punottavan punkin puremakohdan. Mielestäni se näytti aivan Erythema Migrans ihottumalta, mutta pieneläinhoitaja päivystävällä eläilääkäriasemalla kertoi, ettei koirilla tunneta EM ihottumaa. Noh, tyydyin sitten paikallispuhdistukseen ja parin päivän hoidolla punottava rengas häipyi. Kun sen jälkeen olen käynyt vielä tarkemmin puremakohtia läpi, niin olen löytänyt Pavulta vasemmasta kainalosta, yhden nisän vierestä, keskeltä rintaa ja oikean eturaajan edestä puremakohdat, jotka ovat nyt tarkemmassa seurannassa... Todella toivon, että Bayvantic nyt tuo edes osittaisen avun, ettei punkin puremia nyt ainakaan tulisi tätä vauhtia lisää!

Niin ja Ossista vielä. Ossi on tällä hetkellä äidin hellässä hoivassa kaupungissa, sillä Ossilta poistettiin eilen rasvapatti vasemmalta lapaluun edestä. Huomasin loppusyksystä pienen liikkuvan patin, jonka suhteen jäimme ell kanssa seurantalinjalle. Koska se kuitenkin kasvoi tässä puolen vuoden aikana, en malttanut olla poistattamatta sitä. Kun eihän sitä koskaan tiedä... Niinpä eilen ell poisti patin, joka paljastui suureksi rasvapatiksi! Juhannuksen ihottumasta johtuen Ossilta otettiin samalla Borrelia-vasta-aineet, jotka onneksi olivat negatiiviset. Borrelian suhteen Ossillahan ei ole mitään muita oireita ollutkaan, mutta tuo ihottuma pelästytti todella... :/

Niin ja sitten loppukevennykseen! Rakas pikku sähläni pyöri keppiä kantavan hoitokoiran ympärillä laiturilla ja hupsista vaan, yksi jalka tippui yli reunan ja perässä meni koko koira! Huomioiden laiturilta veteen oleva yli metrin pudotus, oli Pavun reaktio varsin reipas. Veteen mentiin moiselta korkeudelta perä edellä uppoluksiin, mutta kun kirsu löysi takaisin veden päälle ja kakara sai suuntavaistonsa pelaamaan, ui pikkutollo rantaan. Sitten ravistelut, ensin vähän khuulisti katselua ympärille (kuka näki?) ja sitten kunnon hepulit pitkin nurmikenttää! :D Rakas pikku höpönassu!

Treeniä sisarusten kanssa

2010-06-27T07:57:00.000-07:00

Tänään Marja&Roisto ja Maija&Diiva ajelivat kanssamme treenailemaan. Pitkästä aikaa vuorossa oli kimppatreeniä riistalla. Täytimme alkuun neljällä variksella hakuruudun kaislikkoon ja Marja meni lisäksi kahden variksen kanssa heittäjäksi 90-asteen kulmassa ruutuun nähden. Otin ensin alueelle Pavun, jolla otin ensin ylös yhden variksen ruudusta, jonka jälkeen otimme piiitkän (lähemmäs 100m?) ykkösmarkkeerauksen variksella Maijan ampuessa starttarilla vieressämme heiton yhteydessä. Laukaukseen Papu ei tuntunut reagoivan millään tavalla ja lähti omalle tavalleen uskollisena täysii noutoon. Liekö pitkä matka kuitenkin vaikeuttanut paikantamista, sillä Papu paineli väärää puolta Marjan ohi ja kierteli Marjan ympärillä ennen kuin paikansi (onneksi) variksen. Papu nappasi variksen suuhunsa ja lähti palauttamaan, mutta ehti palauttaa vain kymmenisen metriä, kun varis tippui suusta ja Papu tuijotteli vuoroin minua ja vuoroin Marjaa. Uusimme tehtävän, mutta sama toistui. Tämän jälkeen lyhensin selvästi matkaa ja saimme alle onnistumisen, jonka jälkeen pistin Pavun hakuun. Haussa Papu kyseli alkuun kovastikin, mutta minun pysyessä reagoimattomana, alkoi rytmi työskentelyyn taas palata. Parin hausta ylosotetun vaakun jälkeen lähetin Pavun ohjaukseen, jonka Marja oli Pavun hakiessa vienyt samalle linjalle, mitä pitkin markkeeraukset otettiin mutta puoliväliin matkaa. Tässä ei ongelmia ei tullut esiin ja viimeinen vaakku ruudusta tuli nopeasti ylös (se sattui olemaan hakuruudun oikeassa reunassa lähellä, joten kun lähetin Pavun oikeaan reunaan, niin löytäminen oli helppoa...). Tämän jälkeen Papu pääsi lepäämään. Ja lepo tulikin tarpeeseen, sillä kaislikossa tuuli varsin vähän auringon porottaessa pilvettömältä taivaalta.

Tässä välissä Maija otti Diivalla hakuruudusta yhden variksen ja teki siihen perään lyhyen linjan muistinoutona. Marja otti Roistolla ruudusta sitten vielä kaksi varista ennen kuin hain Pavun takaisin 'kentälle'.

Roistolta jäi ruutuun kaksi varista, jotka otin Pavulla talteen. Ensimmäisellä lähetyksellä Papu pyörähti kerran ympäri, mutta jatkoi matkaa kehotuksetta ja muuten harmaatakit tulivat minulle ilman suurempia ongelmia.

Kun ruutu oli jälleen tyhjä, nappasi Maija neljä varista ja suuntasi samaan heittopaikkaan, mistä Pavulle tuli harjoituksen alussa ykkönen. Nyt toistimme ykköstä Pavun ja Roiston kanssa. Ensimmäisenä lähetyspaikkana toimi Pavun ensimmäisen markkeerauksen matkalla puoliväli. Roisto otti talteen ensimmäisen ykkösen ongelmitta Pavun seuratessa silmä tarkkana veljen noutoa. Tämän jälkeen sama markkeeraus toistettiin Pavulle ja vaakku saatiin talteen ongelmitta. Peruutimme tämän jälkeen n. 10m taaksepäin ja Roisto otti saman markkeerauksen ylös. Heitto jouduttiin kerran toistamaan Roiston karattua ensimmäiseen noutoon (Maija poimi tämän ylös salaman nopeudella... :D ), jonka jälkeen saatiin onnistunut suoritus. Roiston palauttaessa Maija täytti markkeerauspaikan minun peruuttaessa vielä hieman taaksepäin ja otin Pavulla eteen-ohjauksena viimeisen harmaatakin ylös.

Eli mitä tulikaan opittua? Viime kuun puolella, kun pitkästä aikaa aloitimme riistatreenit, totesin tauon olleen Pavulle liian pitkä. Pelkäsin jo spontaaniuden riistalla kadonneen täysin, mutta nyt muutaman treenikerran jälkeen näkyi tänään taas ihanan nopeat ja spontaanit ylösotot. Mutta mitä tapahtui pitkässä markkeerauksessa? Itse mietin, että voisiko kyseessä olla itseluottamuksen puute? Kun niin lähelläni, kuin hakuruudusta riista palautui tänään niinkin mukavasti... Tai sitten minun on vain todettava, ettei Papu omaa niin vahvaa riistaviettiä mitä minä toivoisin. Tai sitten molemmat. Vitsit, murkkuikäisen tollon kanssa treenatessa saa kyllä todella pistää ajatushatun päähän! Mutta onneksi pääsin kuitenkin lopettamaan onnistumiseen... Ja sitten vaan seuraavaa kimppatreeniä odottamaan! Oli miten oli, niin me taidamme taas hetken panostaa enemmän riistan kanssa treenaamiseen...

Kiitos Maija ja Marja treeniseurasta!!! :)

Juhannuksen viettoa ja muita kuulumisia

2010-06-25T06:58:00.000-07:00

Paljon on tapahtunut edellisen päivityksen jälkeen. Niin paljon, että blogin päivittäminen on jäänyt muiden kiireiden jalkoihin...

Suurin muutos on ollut emännän valmistuminen ja muutto kaupungista maalle. Kohta viikon ajan kerrostaloasuminen Helsingin keskustassa on ollut historiaa ja aamuisin pojat ovat päässeet touhuamaan omalle pihalle Länsi-Turunmaalla. Tällä hetkellä suunnitelmana on väliaikainen maiseman vaihdos, mutta katsellaan tilannetta uudestaan sitten vuoden kuluttua... ;)

Jos enemmän koirien kuulumisiin keskitytään, niin (kronologisessa järjestyksessä):

-Papu koki viime kuun puolessa välissä todellisen pitkän aktiiviviikonlopun. Helatorstain pidentämänä viikonloppuna starttasin auton kohti mökkiä jo keskiviikkona. Torstaina treenailimme tolleriporukalla mökillämme (kiitos mahtavasta treeniseurasta Riikka, Mikko, Rea, Maija ja Jenny!) käyttäen hyödyksi koko siunaantuneen vapaapäivän. Perjantaina treenit olivat pienimuotoisemmat, mutta lenkkeilyä oli sitäkin enemmän ja viikonloppu vierähti uusia tuttavuuksia tehden Auran Nuuskujen nome-leirillä. Leirillä Papu pääsi treenaamaan alokasluokkaa varten. Treeniryhmässämme oli pari muutakin punaturkkia ja olikin ilo seurata lahjakkaiden tulevaisuuden lupausten harjoittelua! Papukin selvisi ihmeen hyvin rankasta viikonlopusta sännäten viimeiseenkin noutoon tyypillisellä 'täysii'-asenteellaan. Rakas pikku Papuseni!

-Toukokuun lopussa Ossi juhli 7v synttäreitään, jotka tosin hieman jäivät emännän juhlimisen jalkoihin. Käsittämätöntä, että Ossillekin on ikää karttunut kuin varkain. Mutta kun taaksepäin katselee, niin voin todeta matkan varrelta kertyneen aika määrän muistoja ja kokemuksia. Paljon Ossi on minulle opettanut koiramaailmasta. Mutta vaikkakin mahtava harrastuskaveri, niin eniten Ossi on ollut minun karvainen terapeuttini. Ossin turkki on kuivannut monet kyyneleet, sen pään paino reidellä on pelastanut monta päivää ja pentuhepulit saaneet nauramaan sateisimpanakin päivänä. Rakas ylioppilaslahjani on saanut seurata sivussa opintietäni yliopistomaailmassa ja nyt opintojeni päätyttyä pääsin vihdoin toteuttamaan Ossille tekemäni lupauksen. Minä kun lupasin Ossin ollessa pentu, että joku päivä asumme niin, että meillä on oma piha!

-Mutta ennen muuttoa pojat ehtivät vielä saada naapurustossa riehuneen kennelyskän. Papu köhi juuri sen pari vuorokautta ja sen jälkeen silmissä paloi sama työskentelyhalu kuin aina aikaisemminkin. Ossin virus kellisti pahemmin ja vajaan viikon yskimisen jälkeen raahasin pojat eläinlääkäriin. Ossilla verinäyte herätti epäilyn bakteerinkin osallisuudesta, joten seuraavat kymmenen päivää kuluivatkin antibiootti kuurilla.

Ossilta jäi väliin yskän vuoksi Tollerileiri mutta koska Papu oli siihen mennessä ollut oireeton jo viikon ajan, pääsi pikkukettu eläinlääkärin luvalla leirille turistiksi. Itse olin leirillä kouluttajan ominaisuudessa. Kouluttaminen on kyllä aina opettavaista ja oli hienoa nähdä taas lupaavia tulokkaita, joita odotan näkeväni kokeissakin tulevaisuudessa! Papukin pääsi painamaan Himoksen metsissä muutenkin kuin lenkillä, kun koulutusten päätteeksi tein Pavullekin muutaman harjoituksen. Aina kun täytyy yrittää käyttää hyödyksi vieraat maastot (ja avustajat!).

Leirin jälkeen olikin enää viikko aikaa pakata ja sitten olikin jo muuton aika! Ja nyt totutellaan maalaiselämään... :)

Arvostelut

2010-05-09T08:58:00.000-07:00

Tässä nyt puhtaaksikirjoitettuna eilinen.

Uudenmaan ohjus 8.5.2010

Haku: Hyvä haku, mutta merkkailee ja pudottaa yhden damin.

Markkeeraus: Joutuu vähän etsimään kumpiakin markkeerauksia, mutta löytää lopulta itsenäisesti. Pallottelee dameja ohjaajan läheisyydessä, mikä näkyy yhteistyössä.

Ohjaus: Hyvä seuraaminen vapaana, pysyy paikalla, ylösotossa jättää damin ja haahuilee vähän. Hyvä palautus vauhti ja linja.

Yleisvaikutelma: Tyoskentelyhaluinen koira. Voisi työskennellä määrätietoisemmin.

Ja Palveluskoirien näyttely.

Papu: Erittäin hyväntyyppinen uros, joka antaa hieman matalaraajaisen vaikutelman. Voimakas kallo, hieman kevyt kuono-osa, hyvä kaula, hyvin kulmautuneet raajat. Hyvä rinnan syvyys, pitkä lanneosa, vahva luusto, hyvät käpälät. Hyvä karvapeite, yhdensuuntaiset liikkeet. EH/KÄK1

Ossi: Hieman raskaan vaikutelman antava uros, jolla leveä ja syvä kallo. Vahva kuono-osa, liian kookkaat korvat (omistajan huomio: Ossin dumbon korvista tuomari sanoi ihan mullekin, eikä ihan positiivisessa mielessä. Kuulemma vaikuttavat voimakkaasti ilmeeseen. Ja mun mielestä ne on söpöt! :D ). Vahva kaula, hyvä tilava rintakehä, voimakas luusto. Karva ei parhaimmillaan, hieman hermostunut käytös. (ja tähän taas huomiona, että alkoivat siinä sitten just ampua jossain sivummalla siinä, kun oltiin arvioitavana. Kiva...)

Tänäänkään ei jääty lepäilemään, vaan vedettiin pitkästä aikaa riistatreeni. Ja sanottakoon vaan, että treenattavaa riittää! ;D

Ohjuksena Uudellamaalla...

2010-05-08T09:36:00.000-07:00

Tänään on tullut touhuttua tapahtumissa koko viikonlopun edestä. Ilmoitin pojat viime hetken päähänpistona Palveluskoirien näyttelyyn viimeisenä mahdollisena päivänä. Tarkemmin päivämääriä katselematta sain myös päähänpiston ilmoittaa Pavun Uudenmaan Ohjukseen. Ja kas kummaa, kun kutsut tapahtumiin tulivat nousi hetkeksi kymä hiki otsalle: molemmat olivat samana päivänä! Pohdin kumpaan menisin kykenemättä tekemään päätöstä. Papu on kovasti miehistynyt viimeisen puolen vuoden aikana, joten ulkopuolisen mielipide Pavun ulkomuodosta kiinnosti. Toisaalta viime treenit ovat taas menneet kohtalaisen kivasti, joten lisähäiriön harjoittelu Ohjuksen kaltaisessa tapahtumassa oli liian houkutteleva tilaisuus ohitettavaksi. Pitkän pohdinnan jälkeen ajattelin yrittää onneani ja ehtiä molempiin. Tollerikehä oli merkattu alkavaksi klo 11 ja klo 9 alkavassa ohjuksessa olimme aamupäiväryhmässä. Mutta yrittänyttä ei laiteta!

Hieman kahdeksan jälkeen kaarsin Kaiun majalle Keimolaan ja ei muuta kuin ilmottautumaan. Meille oli siunaantunut onnennumeroksi 13 eli aamupäiväryhmän toiseksi viimeinen numero. Ehdin jo melkein luovuttaa siihen, mutta sain ystävällisiä tarjouksia starttinumeron vaihtamiseksi ja vaihdoinkin sitten starttinumerolle 4 Katjan&Samun startatessa meidän numerolla. Kiitos Katja!!! :) Näin ollen meillä oli vielä toivoa päivän ohjelman suhteen...

Ohjus alkoi aamupäväryhmän kahtiajaolla. Toinen puoli aloitti markkeerausrastilla, toinen ohjauksella. Pavun kanssa menimme ensin suorittamaan markkeerausta, joka muodostui kahdesta ykkösmarkkeerauksesta. Odotellessa Papu oli varsin rauhallinen, toisin kuin emäntänsä! Olin vallan ehtinyt unohtaa, kuinka paha olenkaan jännittämään... Suurin epävarmuustekijä Pavun kanssa on edelleen yhteistyö=palautus. Ja siinä ongelmat tulivatkin esiin. Pukkiloikkia, pallottelua ja ensimmäistä kertaa ikinä, koivennosto palautuksessa! Ei kiva... Papu siis seurasi mukavasti lähetyspäikalle (hihnassa), pysyi hienosti tarkkavaisena ja paikallaan heittojen ajan (ilman hihnaa) ja ampaisi lähtöön kuin raketti heti luvan saatuaan. Kokemattomuus markkeerauksissa näkyi siinä, että Papu joutui kummallakin tekemään hieman töitä, ennen kuin sai damin ylös eli paikantamisessa on vielä parantamisen varaa. Ja damin löytämisen jälkeen alkoi kikkailu. Kyllähän Papu palautti, mutta tyylipisteitä ei kyllä tuollaisesta pukittelusta voi antaa...

Seuraavana oli ohjaus, jossa koiraa ensin seurautettiin hieman, jonka jälkeen koira jätettiin istumaan ohjaajan jatkaessa matkaa ja vieden damin koiran nähden merkatulle paikalle. Sitten palattiin lähetyspaikalle koiraa seurauttaen, josta vapaa lähetys linjalle. Seuraaminen oli ihan ok, paikalla istumisessa ei ongelmia, linjalla eteneminen meni vauhdilla ja palautus? Syvältä. Papu poimi damin, huomaisi ilmeisesti siinä vaiheessa maassa olevan krepin, pudotti damin, tarkisti krepin, puskan krepin takana ja tajusi sitten, että mikä olikaan pelin nimi. *huokaus* Luovutus jälleen kauniisti, minun kirotessa mielessäni.

Ja sitten haku. Tässä vaiheessa jännitys tiivistyi. Kokeen alkaessa tavoitteena oli haun aloittaminen kymmeneltä, mutta aikataulu oli jo tässä vaiheessa venynyt niin, että kun Pavun kanssa pääsimme toisessa parissa suorittamaan hakua, kello oli jo yksitoista. Siinä odotellessa sovimme parinamme olleen labbiksen omistajan kanssa, että nyt ollaan tehokkaita. Ja mehän olimme! Pienemmällä numerolla startannut parimme aloitti, pavun ollessa passissa. Haku näytti tehokkaalta ja dami palautui varsin nopealla vauhdilla. Papu ampaisi myös ruutuun kuin tuli hännän alla ja suoraa takareunalle, josta nousikin dami! Vahvistin palautusta peläten vaihtamista Pavun palauttaessa läpi hakualueen (ja ohi kaikkien vielä noutamattomien damien) ja tämä palautus olikin ihan kohtalainen. Parimme poimi tämän jälkeen nopeasti seuraavan damin ja taas oli meidän vuoromme. Taas Papu sai nopeasti damin ylös, mutta tässä toistui markkeerauksessa näkynyt ongelma: jalannosto kuuselle. PRKLE! Ja siitä kun Papu jatkoi matkaa se sai hajun toisesta damista ja ehti jo pysähtyä häntä komeasti korkealla tähyilemään sen toisen damin suuntaan. Onneksi tässä sentään kehotus sai Pavun jatkamaan matkaa ja luovutus taas kauniisti käteen. Seuraavaksi parimme nosti ylös läheltä damin ja teki juuri sen minkä Papu meinasi tehdä eli vaihtoi juuri sillä damilla, mihin Papukin meinasi vaihtaa... Papu hakikin sitten vain sen parin tiputtaman damin siitä läheltä ja voi juma, että oli hidas palautus! Ihan tuskainen! Pikkuketun silmissä tuikki halu lähteä leikkimään damilla koko lyhyen palautusmatkan ja ihan muutaman metrin päässä Papu jopa tiputti damin kannon juurelle ja meinasi nostaa jalkaa! Tuli sentään kehotuksella järkiinsä poimien damin mukaansa ja luovuttaen sen taas kauniisti.... Enempää ei olisi kyllä tehnyt mielikään tehdä! Niinpä heitin Pavun autoon ja vaihdoin lajia!

Tässä voin jättää muutaman kiihdytetyn kurvin välistä ja hypätä suoraa siihen, kun säntäsin tollerikehän laidalle Pavun ja Ossin kanssa juuri kun kehässä oli avoimen luokan urokset. Eli me ehdimme! Jotta päivän säätäminen olisi ollut täydellistä kävelin kehään ensin kahden koiran kanssa, koska minulla on kaksi koiraa, jotka molemmat sattuvat olemaan käyttöluokan uroksia! Kehänlaidalta löytyi kuitenkin Ossille esittäjä, KIITOS BARBARA!!!! Papu sai ihan näköisensä arvostelun (EH/KÄK1), Ossi ei tänään taas ollut tuomarin mieleen (H). Käyttöluokassa meillä oli oikein pieni sukukokous Roopen pyörähtäessä kanssamme kehässä. Niinpä käyttöluokan jälkeen pääsin pitkästä aikaa vaihtamaan kuulumisia Nikken ja katsomassa oleen Liisan kanssa. Oli kyllä hauska jutella pitkästä aikaa! Ja sydämentykytyksetkin alkoivat helpottaa... ;)

Kirjoittelen vielä arvostelutkin tänne, kunhan löydän ryttääntyneet paperit jostain takin taskuista...

Varokaa heikkoja jäitä!

2010-04-25T11:49:00.000-07:00

Eilen tuli sitten kastettua talviturkki. Vietän lomaa koiranhoitajana Kirkkonummella ja eilen tollerikerhon vuosikokouksen jälkeen suuntasin kulkuni koko lauman kanssa metsään. Meikon maastot eivät ole minulle niin kovin tutut, että ehdin jo hieman miettiä olemmeko oikealla suunnalla, kun tuttu lampi sai munut huokaisemaan. Mutta ei pitäisi huokaista ennen kuin tipahtaa, ja tällä kertaa todella tipahti! Yhdeksän vuotias nivelrikkoinen päätti lähteä ajamaan pääosin sulalla lammella lokkia ylös ja tottakai juuri sillä kohtaa, missä lampea reunusti jäälautta. Ja jää kantoi, kunnes petti... Kun Speedy ei siinä ajassa päässyt itse ylös, mikä minulta kesti juosta vajaan parinkymmenen metrin päästä paikalle, en nähnyt muuta vaihtoehtoa, kuin hypätä perään. Onneksi vesi ei ollut kovin syvää (vain vyötärölle) ja pääsin aika pian kiipeämään jään kestävälle osalle. Sitä pitkin sitten konttasin koiran luo ja revin veteraanin niskavilloista jäälle. Hetken jää vain petti koiran alla, kunnes olimme molemmat turvallisesti kantavalla osalla. Sitten ei muuta kuin konttaamaan jään reunalle ja taas hyppy veteen, että pääsin kiipeämään rannalle. Tuli todettua, että vesi pysyy aikasta hyvin kenkien sisällä! Varpaat uivat vedessä, kun ajelin kotiin. Kotona hieroin Speedyn turkin kuivaksi pyyhkeellä, mutta papparainen oli oikeastaan jo heti maalle päästyään vallan normaalin oloinen. Ja ruoka ja uni maittoivat koko laumalle, kun kotiin päästiin! :) Tänään kaksi uskalikkoa uiskenteli jo reippaasti saman lammen sulalla puolella! Näin se kevät tulee...

Muuten tänään onkin ollut hauska päivä, sillä suuntasin Papu ja Ossi mukanani Hyvinkäälle treenaamaan PK-hakua. Ja hauskaa oli, sekä emännällä, että koirilla! Ossi teki vain pienen ilmaisutreenin ja oli siitäkin nii-iin tohkeissaan. Muru! <3 Pavulla maalimies leikki ensin pallon kanssa keskilinjalla (papu hihnassa), jonka jälkeen lähti juoksemaan piiloon. Ja Papu hetken päästä perään ja maalimiehellä palkka (pallo). Ja taas koira keskilinjalle, maalimies heitti pallon seuraavalle, joka juoksi piiloon ja taas Papu perään. Voi että, kuinka voi pienellä punaturkilla olla hauskaa!!! :) Toivottavasti päästään tätä lajia taas joskus kokeilemaan!

Vinokas

2010-04-19T11:09:00.000-07:00

Ossi kävi tänään hierojan käsittelyssä. Hierojana toimi Anna Hammarén All Fur Dogzissa. Ja kuten pelkäsinkin, Ossi oli aivan jumissa. Koko koira oli täysin vino. Raukka... :(

Ossi oli kauniisti käsiteltävänä, vaikka välillä ilmeestä selvästi näki, että liikuttiin aroilla alueilla. Tunnin käsittelyn jälkeen häntä heilui jo ihan eri tavalla ja näytti kuin Ossin olisi kokonaisuudessaan helpompi olla. Seuraava aika ollan nyt varaamassa jo parin viikon päähän, jonka jälkeen käyntejä päästään varmaan harventamaan. Siksi aikaa suurempi revittely on pannassa ja pyrinkin kovasti lenkittämään koirat nyt erikseen. Pavulla kun taas menohalut näkyvät palavassa katseessa. Vaikka Papu on hienon rauhallinen kotioloissa, sen katseessa on sellaista tekemisen paloa, että! Sellaista, mikä saa minutkin ottamaan vähän nameja ja pallon lenkille tai suuntaamaan auton keulan kohti metsää... ;)

Käyttäytymistä harjoittelemassa

2010-04-15T12:44:00.000-07:00

Tänään alkoi Pavun käyttäytymiskurssi. Eli siis niin kuin jo aikaisemmin taisin kirjoitella, olen asettanut seuraavaksi tavoitteeksi BH-kokeen. Samalla tuleekin treenattua muutamaa suurinta ongelmaamme eli seuraamista ja paikallamakuuta.

Ossin kanssa kävin BH-kokeessa -06, enkä ollut edes tajunnut, että siitä on niin kauan, ennen kuin rupesin jälleen miettimään, että mites se kaavio taas menikään. Kävin kyllä -08 kokeessa ohjaamassa Ossin nyt jo edesmenneen parhaan kaverin Paavon, mutta silti askelkaaviossa oli kerrattavaa. Koska toisin kuin toko-kokeessa, liikkeet suoritetaan putkeen tietyssä järjestyksessä. Käyttäytymiskoe koostuu tottelevaisuus- ja kaupunkiosioista. Tottelevaisuusosio koostuu sekä irti, että hihnassa seuraamisesta, paikalla makuusta, liikkeestä istumisesta, liikkeestä maahanmenosta ja luoksetulosta.

Lukuunottamatta ennen pääsiäistä loppunutta toko-kurssia, olemme tokoilleet luvattoman vähän. Niinpä käyttäytymiskokeen pitkät seuraamiset ja pitkä paikalla makuu aiheuttavat jo ajatuksena tuskastumista. Seuraamisessa suurin ongelma on ponnettomuus ja Pavun auttamaton seilaaminen ja poikittaminen. Siksi olemmekin tehneet vain varsin lyhyitä seuraamispätkiä. Olen palkannut Papua pääasiassa oikella kädellä ja nyt Anita neuvoi kuitenkin vaihtamaan palkan vasempaan taskuun ja kas kumma, kun alkoi seuraaminen parantua! Pavulla on mielestäni mukavasti taistelutahtoa ja saalisviettiä, joten pallo toimii erinomaisena palkkana. Myös paikalla makuu oli yllättävän hyvä, vaikka ensimmäisellä kerralla Papu nousi istumaan. Kun sitten kävin käskemässä Pavun takaisin maahan, niin kakarahan pysyi sitten siellä. Täytyy kyllä sanoa, että Papu on minulle juuri sopiva paketti taistelutahtoa, työintoa ja pehmeyttä!

Hioimme lisäksi luoksetuloa eteen. Tokossa olen opettanut Pavulle luoksetulon sivulle, mutta PK-puolella suositaan eteen tulemista, joten minulla on erikäsky eteen tulemiselle. Myös maahan menon nopeutta ehdimme hioa. Varsin aktiivista harrastamista siis taas ja pari tuntia meni kuin siivillä! Lienee turha sanoa, että jaloissa nukkuu yksi ERITTÄIN väsynyt pieni koira... ;) Papu kun oli jo valmiiksi väsynyt aktiivilomastamme. Onneksi molemmat koirat menevät äidille hoitoon viikonlopuksi, kun minä lähden hemmottelemaan itseäni kylpyläviikonlopulle Tallinnaan.

Ossin kohdalta ei sitten olekaan niin hyviä uutisia. Talven aikana olen jo syöttänyt Ossille useamman kipulääkekuurin, kun hanget ja kylmyys eivät ihan ole nivelrikkoiselle ideaali ympäristö. Tänään totesin taas Ossin olevan 'vinossa'. Inhottavinta on se, että aikaisemmin automatkustamista rakastanut koira empii takaluukkuun hyppäämistä ja mikä inhottavinta, Ossi on mielestäni alkanut stressata vieraita koiria kaupungilla. Se ei tunnu tavalliselta Ossilta... Muutokset ovat hiipineet arkeen vähitellen ja niitä piilottelee monet hyvät päivät. Silti ajatus Ossin mahdollisista kivuista on kytenyt taustalla jo syksystä. Heräsin ajattelemaan Ossin mahdollisesta kipuilusta kiitos Anninan. Kuinka sitä voikaan olla oman koiran kohdalla niin sokea? Ja nyt alkaa kohta kotikonstit olla käytettynä. BoT-loimesta on mielestäni ollut apua tai ainakin Ossi tuntuu pitävän siitä kovasti. Ravintolisät Ossilla on ollut käytössä jo pidemmän aikaa, syksyllä vaihdoin erikoisruuasta erillisiin ravintolisiin eläinlääkärin suosituksesta. Maanantaina menemme hierojalle ja sen jälkeen täytyy varmaan mennä juttelemaan eläinlääkärimme kanssa. Nyt aloitin Ossille taas kipulääkekuurin. Todennäköisesti pääsiäisen raskaat hanget ja mökkeily ovat tällä kertaa aiheuttamassa jumeja... Ja kun toi otus on vielä niin perkeleen kiltti, ettei se näytä kipua oikein millään! Mutta venyttämällä oikean takajalan liikeradan vajauksen näkee selvästi... :(

Pupusia, Papusia

2010-04-13T10:09:00.000-07:00

Tämä päivä on ollut täynnä toinen toistaan suloisempia papusia. Saimme nimittäin treeniseuraksemme Marjan&Roiston, Maijan&Diivan ja Sarin&Ruutin. Kartoitettuamme treenimaastot (naapurin pelto toimi treenimaastona, tämä paikka oli Papullekin uusi), minä ja Marja palasimme autoille hakemaan damit ja Ossi pääsi odottamaan autoon. Ossin saaminen autoon olikin hieman haastavampaa, sillä en saanut Ossia kutsuttua pois pellolta. Ossi jäi jälkeen jo kun kävelimme alussa naapurin pellolle ja oli niin uppoutunut hiirien ja myyrien pyydystämiseen, että koko koira oli kuin transsissa. Kiroilut, maanittelut tai houkuttelu ei mikään toiminut. Niinpä päädyin pyydystämään Ossin hihnaan ojasta, jossa herra oli teki hyökkäyksiä ojan pohjalle naama kurassa, eikä reagoinut edes siihen, kun seisoin vieressä.

Kun Ossi oli turvallisesti autossa, kävelimme Marjan kanssa hieman eri reittiä tämän päivän treenipellolle. matkan varrella jätin kolme damia vieresen pellon saarekkeeseen (jota muuten olen katsellut 'sillä silmällä' jo viime syksystä... ;D ). Jätin yhden markkeeraus damin selvästi näkyviin ja kaksi punaista damia piilotin viereisten katajien juureen. Tämän jälkeen jatkoimme matkaa kiertäen peltojen välisen ojan (jossa muuten oli ihan kunnioitettavasti vettä ja virtausta vuodenaikaan sopien...).

Pellolla aloitimme nometottiksella. Alkuun kaikki ottivat mukaansa yhden damin, jonka jälkeen aloitimme perusasioilla: ensin luoksetulo sisarusten muodostaman rivin edestä, sitten perusnouto samaisen rivin editse, jonka jälkeen rivin läpi pujottelu damia kantaen. Sarin pitikin seuraavaksi pitää pieni tauko pienen Rasmuksen vaatiessa välipalaa. Tässä välissä toteutimme kolmen sisaruksen (Papu, Roisto, Diiva) kanssa harjoituksen, jossa jokainen pääsi vuorollaan noutamaan damia kahden sisarkuksensa välistä. Eli meillä Marja ja Maija seisoivat vierekkäin, Marja heitti damin viistosti taakseen ja lhetin Pavun noutoon (noutolinja kulki siis Marjan ja Maijan välistä. Tämä harjoitus sujui kertakaikkisen hienosti!

Sauraavaksi otinkin Pavulla ylös ohjauksella damin saarekkeesta. Ensimmäisessä lähetyksessä linja olisi kulkenut viistosti ojan yli, joka selvästi oli vielä liian vaativa, sillä Papu rikkoi linjan, alkaessa etsimään sopivaa kohtaa ojan ylitykselle. Niinpä otin Pavun takaisin ja korjasin lähetyspaikkaa hieman lähemmäs ojaa ja niin, että linja kulki suoraa ojan yli. Silti jouduin vielä kerran kutsumaan Pavun takaisin, ennen kuin sain Pavun lähtemään ojan ylitykseen suoralla linjalla. Vahvistin linjaa eteenkäskyllä vielä Pavun kiivetessä vastarannalle, mutta jo siinä Pavulla oli jo tuttu vahva eteneminen nähtävissä ja markkeerausdami tuli kauniisti ylös (ei vaihtamisen yritystäkään nähtävissä, jes!). Koska tehtävä oli vaatinut useamman lähetyksen, toistin lähetyksen samantien pidentäen kuitenkin matkaa hieman peruuttamalla pellolla taaksepäin. Nyt, kun oja oli 'korkattu', ei Papu enää arponut sopivaa paikkaa ylitykselle, vaan eteni juuri toivotusti. :) Jälleen vahvistin linjaa eteen-käskyllä rantautumisvaiheessa. Lisäksi vahvistin molemmilla kerroilla palautusta, ennaltaehkäisten kiertämisongelmaa (joka on Ossin kanssa tullut tutuksi). Tämän jälkeen aloimme rakentaa muille papusille linja-harjoitusta.

Tarkoituksena oli tehdä ensin helppo peruslinja motivoituna ja tämän jälkeen lisätä tutulle motivoidulle linjalle häiriötä. Tällä kertaa häiriöksi oli suunniteltu häiriöheitto, joka oli tarkoitus heittää ennen linjalle lähetystä. Roiston ja Ruutin kanssa päädyimme muuttamaan harjoitusta, mutta Diiva suoritti harjoituksen suunnitellusti.

Treenin jälkeen sisarukset pääsivät leikkimään ja ojat olivat kaikkien neljän mielestä tosi mielenkiintoisia! :) Pienen leikkiehetken jälkeen jatkoimme mökille lounaalle. Kun suurin nälkä oli tyydytetty, oli aika kaivaa kamerat esiin! Tässä hieman saldoa:

Ruuti 1v 5kk

Diiva 1v 5kk

Diiva

Pienen Diiva kaihoisa katse

Vähän vähemmän pieni Roisto... ;D

Papu 1v 5kk (ja namin intensiivinen tuijotus...)

Ossi 6v

Diiva, Papu, Ossi ja Roisto

Laitan tähän vielä vähän muuta kuvasaldoa tältä aktiiviselta minilomaltani:

Ossin ja Pavun tanssia pellolla :)

Ossi ja pellon ihmeet

Diiva suuri hepuli <3

Rakas pieni Papuni

Rakkaat punakuononi

Suklaasilmä

Tämän kuvan otin jo perjantaina, mutta sama näky on tälläkin hetkellä vieressäni...

Ja loppuun muutama luontokuva eli kevään ensimmäiset sinivuokot:

Hei, me treenataan!

2010-04-12T12:22:00.000-07:00

Eli kuten otsikko sanoo, me treenataan! Ajattelin koota tänne, mitä kaikkea on tullut tehtyä viimeisten päivien aikana, kun tänään tajusin, etten enää kohta muista, mitä olenkaan treenannut... Eli tässä takautuvasti treenipäiväkirjaa:

To 8.4.

Meillä oli taas Anninan nome-kurssin treenit, teemana haku. Mä oikeesti jännitin aikalailla, kun kuulin, että treenataan hakua. Vaikka edellisellä kerralla treenatessa ohjaaja sai ahaa-elämyksen, niin silti palautukset olivat ja ovat edelleen haaste. Ja kun koira on vauhdikas ja hakuintoinen, niin toimimaton palautus on yhtä kuin katastrofi. Ennen meidän vuoroamme, teimme Marjan kanssa koirinemme hieman hallittavuutta ja nometottista. Papu oli todella nätisti kuulolla ja palautukset tulivat häiriöstä huolimatta empimättä ja suoraan käteen. No, ei sitten muuta kuin ruutuun. Ensin katselimme passiviteettia katsellen Roiston hakua. Kun Roisto oli tyhkentänyt ruutuaan riittävästi, edessä oli 180 asteen käännös, joka ohjasi meidät kohti omaa hakuruutuamme (eli harjoituksessa kaksi koiraa ja kaksi hakuruutua, ruudut toisiaan vastakkain). Ja ei muuta kuin hommin. Papu teki töitä käskettyä ja mielestäni dameja tuli käteen ihan kohtuullista tahtia, vaikka välillä nuori koira eksyi hieman alueen sivuun. Pienillä avuilla Papu oli ohjattavissa kuitenkin alueelle. Lopetimme haun viiteen (?) damiin, jonka jälkeen palautteeseen: lähetykset ja palautukset vaativat vielä työtä. Ei voi muuta kuin huokaista syvään ja jatkaa työtä - itsensä kanssa! Mun lähetykset on työintoiselle koiralle (joka ei tarvitse ylimääräistä innostamista!) liian nostattavat. Palautukset taas sujuivat paljon paremmin, kuin mitä olin odottanut. Ensimmäisellä vahvistin palautusta luoksetulokutsulla ja muutamassa palautuksessa vahvistin kehuilla, muutaman olin jo jopa hiljaa! Eli työ näyttäisi tuottavan tulosta, mutta me jatkamme vahvan perustan rakentamista.

pe 9.4.

Ajoin torstai-iltana suoraan treeneistä mökille eli perjantai aamuun herättiin Paraisilla. Maija tuli lenkkiseuraksemme ja pojat pääsivät juoksemaan suloisen Diivan kanssa. Lenkin jälkeen tein Pavulla muutaman noudon, mutta rehellisesti sanoen en lainkaan muista mitä teimme. Sen muistan, että olin kyllä tyytyväinen Pavun työhön. Eikö se ole tärkeintä? (muistatko Maija yhtään mitä me tehtiin?!?)

la 10.4.

Tämä viikonloppu oli jo ajoissa varattu työporukan mökkiviikonlopuksi ja siihen liittyen pieni etujoukko vieraita saapui mökillemme perjantaina loppujen tullessa lauantaina. Ennen suurimman osan saapumista kävin poikien kanssa pienellä metsälenkillä, jonka päätteeksi tein Pavulla taas muutaman noudon. Tämän treenin peräti muistan! ;D Vein ensin Pavun kanssa pellon reunassa olevan koivun juurelle kolme damia, jotka piilotin heinikkoon. Tämän jälkeen vain Pavun nähden yhden damin pellon toiseen laitaan suuren tammen taa. Tämn jälkeen seurautin Pavun pellolle lähetyspaikkaan, josta oli koivulle ehkä vajaa 100m ja tammelle reilu 50m. Ensin otin yhden damin ylös koivulta eteenlähetyksenä. Tämän jälkeen lähetin Pavun taas koivulle päin, mutta noin puolessa välissä pysäytin Pavun pillillä (ensimmäistä kertaa eteenlähetyksestä!). Pysäytys vaati suullisen vahvistuksen, mutta tällä Papu pysähtyi vauhdikkaasti. Istumisesta päästin Pavun palkaksi noutamaan damin tammelta, jonne Papu suuntasi vauhdikkaalla kiitolaukalla. :) Tämän jälkeen otin vielä yhden lähetyksen koivulle linjaa vahvistaen, ennen kuin suuntasimme hauskanpitoon mökille.

su 11.4.

Vieraat lähtivät puoleltapäivin, jonka jälkeen suuntasin taas metsään. Tällä kertaa aloitin treenillä, hieman eri paikassa kuin edellisillä kerroilla. Jätin alkuun pojat autoon ja kävin täyttämässä seitsemän damin hakuruudun pellon reunaan ylöspäin viettävään rinteeseen. Tämän jälkeen hain Pavun. Papua mukana seurauttaen kävin ensin viemässä yhden damin muistiin sähkötolpalle, jonka jälkeen jatkoimme matkaa pellolle. Pellolta lähettelin Papua sitten hakuun. Palautukset olivat tällä kertaa niin kauniita, että olisin toivonut, että mukana olisi ollut todistajia! Yritän kovasti pitää jalat maassa ja muistaa, ettei mikään ole koiran koulutuksessa varmempaa kuin epävarmuus ja että tämä onnellinen tilanne sattoi oll avin sattumaa, mutta silti olen kyllä pikkukettuun tuhottoman tyytyväinen! On se hyvä, että välillä on vaikeeta, niin pääsee kokemaan sen seitsemännen taivaan, kun koira kerrankin tekee hienosti! ;D Kun Papu oli hakenut ruudusta neljä, otin eteenlähetyksellä ylös damin sähkötolpalta. Siinäkin oli kuitenkin pieni jippo, nimittäin ennen sähkötolppaa oli oja. Tulviva oja! Papu eteni pellolla vauhdikkaasti ja vain hieman hidastaen eteni veteen ja ui toiselle reunalle, josta ylösnousun jälkeen pienen hapuilun kautta takaisin linjalle ja dami suuhun. Palauttaessa vesi olikin jännempi ja vahvistin palautusta kehuilla ja kehotuksella, sekä etenin vahvistamaan palautusta lähemmäs ojaa, jolloin Papu pienen edestakaisin juoksun jälkeenuskaltautui palauttamaan suoraa ojan läpi. Palautuksesta palkattuani, otin Pavun sivulle ja heitin damin ojan ojan toiselle puolelle. Tämän jälkeen kävimme ottamassa ruudusta vielä yhden damin ylös, ennen kuin lähetin Pavun uudestaan ojaa ylittämään. Tällä kertaa eteneminen sekä sinne, että takaisin oli Pavulle tyypilliseen tapaan vauhdikasta, johon olikin hyvä lopettaa. Niin ja sivuhuomautuksena voisin vielä lisätä, että tajusin vasta treenin jälkeen, ettei Papu edes yrittänyt tiputtaa damia ojasta noustessaan ja ravisteli vasta, kun dami oli jo turvallisesti minulla. Aivan toisin, kuin enonsa, jonka kanssa tätä harjoiteltiin aikalailla! Niin ja Ossista puheen ollen. Tarkat varmaan huomasivat, että vein ruutuun seitsemän damia ja Papu haki sieltä vain viisi. Tämä tarjosi mahtavan tilaisuuden päästää iso peto hommiin! Eli Ossi pääsi painelemaan pitkin hakuruutua ja tekikin ihanan innolla töitä tuoden viimeiset kaksi damia turvaan... :)

Treenin jälkeen kävin lenkillä ja heiluin oksasaksien kanssa risukossa. Vielä ennen iltaruualle suuntaamista vahvistin Pavulle motivoidusti linjaa pellolla.

ma 12.4.

Tänään minitreenisessio oli taas vuorossa ennen oksasaksiin tarttumista. Vein Pavun seuratessa mukana viiteen muistipaikkaan damit. Ensimmäiseen paikkaan jätin kolme damia, muihin vain yhdet. Muistipaikat sijaitsivat ympäri peltoa ja pellonreunaa ja oikeastaan kaikkia olen käyttänyt ainakin kerran treeneissä muistipaikkana. Näin montaa muistipaikkaa en kuitenkaan ole koskaan yksissä treeneissä käyttänyt.

Ajattelin aloittaa ottamalla damin ensimmäisenä täytetystä muistipaikasta. Kulma ensimmäisen ja toisen muistipaikan välillä oli kuitenkin sen verran pieni, että totesin jo lähettessä, että Pavulla oli vahvempi muistikuva toisesta muistipaikasta. Siksi päätinkin pysäyttää Pavun ensimmäisestä lähetyksestä ja annoinkin Pavun noutaa damin kolmannesta muistipaikasta treenaten vasemmalle kääntämistä. Toisella lähetyksellä Papu oli jo paremmin kuulolla ja sainkin tarkalla lähetyksellä (Anninalle tiedoksi: tämä oli oikeesti rauhallinen lähetys, eikä Papu edes karannut!!! :D )Pavun etenemään haluamalleni damille. Seuraavaksi käännyin ympäri ja otin damin eteenlähetyksellä ylös järjestyksessä neljännestä muistipaikasta. Tämän jälkeen vaihdoin lähetyspaikkaa ja otin pitkällä eteenlähetyksellä ylös damin toisesta muistipaikasta. Sitten olikin vuorossa suuntatreeni eli lähetin Pavun uudestaan kohti toista muistipaikkaa, mutta pysäytin taas puolessa välissä ja käänsin Pavun oikeaan eli tällä kertaa kohti viidettä muistipaikkaa. Tämän jälkeen palasin ensimmäiseen lähetyspaikkaan ja lähetin Pavun kohti ensimmäistä muistipaikkaa. Nyt toinen muistipaikka kummitteli liikaa mielessä ja lähetyskään ei tainnut enää olla riittävän huolellinen sillä Papu kaarsi kohti toista muistipaikkaa, joten onnistumista hakien pyysin Pavun takaisin ja helpotin matkaa lyhentäen tehtävää, jolla sain kuin sainkin onnistumisen, johon oli hyvä lopettaa.

Tämän jälkeen edessä oli vielä ihana lenkki siskojen kanssa ja huomenna jälleen jatketaan neljän pavun voimin treenaamista!

Pääsiäinen

2010-04-11T09:53:00.000-07:00

Vietimme pääsiäisen perheen kanssa pohjoisessa, mökillä Kuusamossa. Mökillä ei ole nettiä eli ajattelin näin jälkikäteen koota tänne pienen kuvakollaasin lomastamme.

Hangen sankarit

Ja koska kyseessä on valokuva, eikä video, ei tätä näe Pavun hurmaavaa möyryämistä lumessa. Mutta kehotan kuvittelemaan, kuinka pieni sankari ryömii hangessa työntäen kuonoa edellään lumihankeen, hyökkää sitten yhtäkkiä kinoksen kimppuun neljän tassun tyrmäystaktiikalla ja aloittaa raivoikkaan kaivamisen kohti Kiinaa:

Häh, mitä tuijotat? (huomaa kuinka syvälle on tässä jo päästy!)

Viisas. Ei vielä vanha, eihän?

Profiili vuoden ja neljän kuukauden kypsässä iässä.

Mäenlaskun aika!

Liukurinkantaja

Pienellä päiväkävelyllä

Metsätöissä

Yhteistyössä on voimaa!

Lauantaina kävimme katsastamassa paikalliset pilkkikilpailut

Auringosta nauttimassa

Lounasmakkaralle olisi ollut ottajia!

Joten onneksi...

...pojat saivat kantiinista oman hieman turhan tumman rusketuksen keränneen makkaran, NAM!!

Kaiken kaikkeaan pääsiäinen oli oikein onnistunut ja rauhallinen. Eikä treenattu! Ajattelin edelistä juttua kirjoittaessani, että treenamattomuus olisi ollut hyvä aprillipila, mutta kun damit unohtuivat lähdön tuoksinnassa matkasta, tuli pääsiäisestä oikeasti loma. Ja se taisi kyllä tehdä ihan hyvää...

Aprillia!

2010-04-01T00:01:00.000-07:00

Ensin kiitos kaikille lohduttaneille ja mukana eläneille! Kauhukakaran emäntä kiittää tuesta ja jatkaa harjoittelua! :D

Itseasiassa sunnuntaina näkyi ehkä valoa tunnelin päässä. Olin kouluttamassa UMN:n nome-päivällä yhdessä Jennyn kanssa ja koulutuksen jälkeen tein pari ohjausta Pavulle. Ongelmamme palautuksissa tuli taas esiin. Mitään häiriötä emme linjalle voi vielä tuoda. Ei niin, että se häiritsisi linjalla etenemistä vaan palautus kärsii pienestäkin häiriöstä. Siinä onkin siis seuraava asia, joka tulee mukaan keittiötreeniin: häiriö palautukseen. Eli ajattelin alkuun tuoda häiriödamin viereeni/taakseni ja sitten vähitellen siirtää sitä lähemmäs palautuslinjaa.

Mutta tämä ei ollut vielä se suurin ahaa elämys sunnuntaina. Se toinen tuli piiitkällä käytännössä erittäin vähän motivoidulla linjalla, joka kulki lumikengillä tehtyä uraa pitkin. Aava hanki uran kummallakin puolella oli ja on lumessa loikkimista rakastavalle tollolleni VALTAVA häiriö. Ei se vaikuta taaskaan linjalla etenemiseen, vaan siihen palauttamiseen. Kun hangessa pukkiloikkien tekeminen on vaan niin hlvtin paljon hauskempaa, kuin mun luo tuleminen. Mutta Jenny antoi ehkä mun ongelmaani täydellisen vastauksen. Täytyy vähän kokeilla, ennen kuin uskaltaudun kertomaan siitä tänne, koska se on niin yksinkertainen, että mua kertakaikkisesti nolottaa, etten ole itse sitä keksinyt. Vaikka se taitaa olla just se vastaus, mitä Annina on yrittnyt takoa mun kovaan kallooni viimeiset puoli vuotta... Mutta aina ei vaan voi tajuta, eihän?!?

Nyt on edessä kuitenkin pienoinen loma. Suuntaamme perheen kanssa kohti Kuusamoa pääsiäiseksi. Pojat ovat jo ohittaneet Mikkelin aikaa sitten äidin ja pikkusiskon kyydissä ja seuraavaksi minä hyppään autoon isän kanssa ja lähdemme perään. Tiedossa on vähän laskettelua, vähän hiihtämistä ja paljon suklaata! Koirankoulutuksen opettelua jatketaan aikaisintaan ensi viikolla!

HAUSKAA PÄÄSIÄISTÄ!!!!

Märkää!!!

2010-03-27T11:01:00.000-07:00

Eilen pojat pääsivät pitkästä aikaan metsään. Ensin Papu pääsi hieman treenaamaan linjaa (markkeeraukset eivät oikein pysy hangella ja lumi tekee haun treenaamisesta hieman haastavaa). Tässä muutama ajatus:

1. Lähetys: syvältä. Papu lähtee pienestäkin käsimerkistä ja mä en osaa vaatia siltä mitään enempää. Se on tällä hetkellä jossain paukkunoudon ja hätäisen välimaastossa. Vaikka mä en edes tiennyt, että ohjauksesta voi saada paukkunoudon. Hmph.

2. Eteneminen linjalla: lujaa. Lujaa ja varmaa oikeestaan. Tästä mä tykkään. Pitkäkin matka menee aika varman näköisesti. Toki teen motivoituna, mutta motivaatioksi riittää esimerkiksi se, että joku muu noutaa samasta paikasta ensin. Ja vaikka välissä tekisi muuta, niin silti eteneminen on varmaa. Jes!

3. Paikantaminen: hyvin löytyy dami vähän piilostakin linjan päässä. Tosin kunnolla piilotettuja ei ole vielä haetettu, mutta lähihäku on kuitenkin vielä vasta treenausasteella.

4. Ottaminen: kivojahan ne damit on! Tosin muisiin itselle: ei vielä montaa samaan muistipaikkaan. Vaihtaminen on varmaa!

5. Palautus: ongelma. Iso ongelma. Vaati helkkaristi vahvistusta ja silti pukkiloikat ja kaartaminen on tavallinen näky. *piip*, *piip*, *piip*

6. Luovutus: hyvä. En tosin ole ihan varma haluanko palautuksen sivulle vai eteen, että avitan vartalolla jomman kumman paikan. Mutta pitäminen ja luovuttaminen on kyllä mun mielestä aika kivalla tasolla.

Mutta mulla on siis kaksi suurta ongelmaa: lähetys ja palautus. Katsotaan, mitä keksin näiden haasteden ratkaisemiseksi!

Muuten kokeilin muutaman taakselähetyksen ja nekin meni ihan mukavasti (paitsi palautus, joka vaatii joka harjoituksessa vahvistamista). Hitsit, kuinka sitä voikin niin toistaa samoja virheitä molempien koirien kohdalla? Ossin kanssa toi palautus oli yksi meidän suurimmista ongelmista ja vaati tosi pitkään vahvistamista. Ja nyt taas! Saakeli, kun oman käytöksen muuttaminen on vaikeeta! Kun palautus on mun mielestä oikein klassisia ongelmia koulutuksessa. Yhteistyössä. Mutta yhteistyö onkin se haastavin juttu...

Lenkki treenien jälkeen teki kyllä terää sekä koirille, että emännälle! Ossikin paineli hepulijuoksua polulla. Polulla siksi, että poikkeaminen polulta johti punaturkin uppoamiseen märkään lumeen. Sekin tuli kyllä nähtyä muutamaan otteeseen. Illalla kotona nukkui taas kaksi onnellista ja väsynyttä pikkukettua.

Tänään ei sitten olekaan tapahtunut kummempaa kuin että pojat saivat uudet hihnat ja kaulapannat ja Papu vielä hienon takin. Naapuri oli ostanut toiselle koiristaan kokoa liian pienen takin ja se oli Pavulle juuri passeli! Eli nyt Papu saa odotella treeneissä autossa hienossa vihreässä Hurtan fleecetakissa! Samainen naapuri oli myös ostanut molemmille koirilleen Hurtan vihreät hihnat ja kaulapannat, mutta päätynyt ostamaan uudet (punaisen ja sinisen) jotta narttu ja uros saivat eri väriset. Toinen hihnoista oli vielä sellaisellaa veto-osuudella varustettu eli kuin tehty vauhdikasliikkeiselle Pavulle!

Nyt mulla onkin sitten haasteena hankkiutua eroon kaikesta ylimääräisestä koiratavarasta, jota tosiaan on kertynyt viimeisen seitsemän vuoden aikana... Taitaa Hesyn kirppis saada suuren osan, mutta osaa voisi varmaan kaupata jossain huutonetissä tms. Koska mä olen nyt kuitenkin todennut pitkällisen harkinnan jälkeen, että kahden koiran omistaja ei välttämättä tarvitse kymmentä noutajatalutinta, neljää ketjukaulapantaa ja viittä nahkakaulapantaa, seitsemää kangashihnaa, neljää nahkahihnaa jne. Ei, vaikka nihin on luettu mukaan ne äidin omat hihnat mun koirille...

Viikonloppu vailla Ossia

2010-03-21T12:39:00.000-07:00

Äiti ajoi viikonloppuna maalle ja tarjoutui ottamaan Ossin mukaansa. Vaarini kyselee aina Ossin perään ja muutenkin Ossi nauttii olostaan mökillä, missä se eleli pikkupentuna ensimmäiset viikkonsa meidän kanssa. En voinut olla tarttumatta mahdollisuuteen päästä kokeilemaan viikonloppua ihan kahdestaan Pavun kanssa. Tämä nyt sinänsä ei ollut ensimmäinen laatuaan, mutta tällainen laatuaika on sen verran harvinaista herkkua, että tilaisuus oli ehdottomasti hyödynnettävä.

Pojilla tosiaan on ollut hieman tylsempää, työn varastaessa valtaosan valveillaolosta arkipäivinä, joten hieman erilainen viikonloppu oli mukava piristys. Ossi lähti lauantaina äidin mukana, jolloin minä suuntasin ensin Pavun kanssa metsälenkille. Ajelimme Catin vieraiksi ja Papu sai lenkkiseurakseen aina yhtä iloisen Rastin. Pojat painelivat metsän tuoksujen perässä ja Papu ainakin näytti ihan kuin se ei olisi ikinä päässyt metsässä niin juoksemaan. Voi niitä ihania hajuja! ;)

Lauantai-illan Papu piti seuraa isälleni, minun juhliessa kurssikaverini valmistumista. Äidille olen velkaa yhden pienen (Pentikin) pehmonallen, kun isä ei ollut sulkenut työhuoneen ovea, mutta muuten ilta oli ilmeisesti kulunut varsin rauhallisesti. Tänään nukuimme Pavun kanssa pitkään (oi ihania sunnuntaiaamuja!). Vaikka pennut ovat maailman suloisimpia, niin kyllä rauhalliset aamut pidätyskykyisen punaturkin kanssa ovat tällaiselle aamu-uniselle täyttä kultaa! Papu kainalossa löhöilin rauhassa ennen kuin kampesin itseni ylös ja ulos ja kutsuin unisen karvaturrin mukaani... ;)

Lounaan jälkeen alkoikin tämän päivän suurin seikkailu eli matka kohti Kirkkonummea. Koska isä ajeli tänään mökille, jäin ilman autoa. Niinpä matkani tmi Redadictin nome-kurssille kulki VR:n avulla. Hieman kahden jälkeen tarkistin, että taskuissa oli namit ja kaulassa roikkui pilli ja astuin ulos ovesta Papu mukanani. Ensin ratikalla rautatieasemalle ja sitten junaan! Papu on kyllä ihanan rauhallinen matkakumppani, vaikka Pasilasta mukaan hypännyt utelias villakoira sai Pavun kurottelemaan kuonoaan. Kiltisti se kuitenkin malttoi makailla paikallaan pienellä huomautuksella. Asemalta seikkailin saamieni ohjeiden mukaan kyläilemään hetkeksi Redadictin linnakkeeseen, jonka jälkeen edessä oli ämpärillinen oppia.

Junassa ehdin jo maalailla mielikuvia kaameasta kakarasta ja tottelemattomasta teinistä, mutta Papu yllätti minut positiivisesti sikailemalla vain murto-osan siitä mihin olin varautunut. Kaikenkaikkiaan olen kyllä tyytyväinen siihen, kuinka kakaran pää kesti vieraan paikan, vieraat koirakot ja näistä koostuvan häiriön. Ilmeisesti jotain pohjaa on kuitenkin rakentunut tässä vähitellen! Treenit olivat ainakin meille oikein sopivia sekä aiheeltaan, että tasoltaan. Nyt odotetaan malttamattomasti seuraavaa kertaa! :)

Nyt Ossikin on jo palannut ilmeisen mukavalta mökkireissulta ja lattialla makaa kaksi onnellisesti sikeitä vetävää punaturkkia. Suloiset perkeleeni... <3

Arjen vietävänä

2010-03-10T04:34:00.000-08:00

Arki on pitänyt emännän kiireisenä, joten pitkille lenkeille keväthangilla ei ole ollut oikein aikaa. Pari viikkoa sitten seikkailimme hiihtolomaa viettäen Marjan ja poikien luo, jonne Papu jäi hoitoon vajaaksi viikoksi emännän lähtiessä Tahkolle laskettelemaan. Ennen kuin jätin Pavun hoitoon, pääsimme nauttimaan Päivikin ja poikien vieraanvaraisuudesta treenien merkeissä. Samalla reissulla näin suunnattoman suloisen pikku kunkun eli Simban Katin liittyessä seuraan. Treenit ja erityisesti niiden purkaminen hyvässä seurassa olivat oikein antoisat!

Hiihtolomaviikon jälkeen arki iski ja lujaa, joten pojilla tosiaan on ollut hieman tylsempää. Maanantait ja keskiviikot ovat tosin Pavulle omistettuja toko-treenien merkeissä, mutta muuten elämme hiljaiseloa ja keittiötreenikautta. Tämä tosin on tarpeenkin, kun tavoitteena on vankan pohjan luominen.

Vankan pohjan merkitystä tuli alleviivattua myös viime viikonloppuna, kun lähdin kuuntelemaan ruotsalaista oppia Valkeakoskelle. Paljon tuli mietittävää ja illalla ei tarvinnut unta odotella! Papu oli mukana reissussa, mutta Ossi nautti vapaaviikonlopusta ystäväni Kirsin (ja lagotto Ellin) luona. Kiitos avusta Kirsi!
Oli ihana nähdä taas tuttuja pitkästä aikaa ja tietoa tuli nautittua melkein ähkyyn asti. Kouluttaja oli erittäin asiantunteva ja neuvot tulevat kyllä varmasti käyttöön. SUURI KIITOS VIELÄ TÄTÄKIN KAUTTA Anna&Ville, Annina&Jani, Jenni&Henkka ja erityisesti Katja&Anssi! Ilman viimeisiä en olisi kyllä selvinnyt työväsymykseltäni paikanpäälle...

Rohkea rokan syö!

2010-02-20T09:08:00.000-08:00

Eli tässä tapauksessa treena kelistä huolimatta... ;) Tämän päivän kohdalla kalenterissa luki pk-seudun tolleristien nome-päivä. Purevan pakkasen vuoksi päivä kuitenkin peruttiin viime hetkellä. Mutta sehän ei meitä lannistanut! Annan ja Jennyn kanssa uhmasimme viimaa ja pakkasherraa ja suuntasimme kirpeän aurinkoiseen keliin lenkkeilemään ja hieman treenaamaan.

Lenkin lomassa otimme yhden markkeeraus/muistiharjoituksen, jossa vietiin motivoidusti ohjaukseen damit. Tämän jälkeen katsottiin häiriömarkkeeraus 90° kulmassa ohjauslinjaan nähden. Tämän jälkeen ohjaus otettiin ylös. Kun ohjausdami oli turvallisesti ohjaajalla, sai koira luvan noutaa markkeerausdamin. Ja sitten vielä vahvistettiin linjaa, ottamalla sieltä toinen dami ylös. Harjoitus onnistui oikein mukavasti ja sormetkaan eivät ihan ehtineet jäätyä! Kun pääsimme lenkin jälkeen vielä parkkipaikalle toistimme harjoituksen hieman varioiden. Pavulle vein ensin sokkona linjalle dameja (matkaa ensimmäiselle noin 50 metriä, pohjana aurattu metsätie) ja sitten sokkolinjaan nähden 90° kulmassa motivoidusti toisen muistin. Tämän jälkeen 180° sokkolinjasta ja 90° motivoidusta linjasta tuli häiriö markkeeraus. Markkeerauksen katsomisen jälkeen otin ensin sokkolinjalta damin ylös. Tämä onnistui Pavulta varsin hyvin! Tosin vahvistin palautusta, kun meillä kerta siinä on vielä sitä työsarkaa... :-/ Seuraavaksi otin ylös motivoidun linjan, jossa jälleen vahvistus palautukseen. Tämän jälkeen noutolupa markkeeraukseen. Tässä Papu eteni varsin hyvin oikeaan suuntaan, muttei edennyt tarpeeksi pitkälle. Ja kun dami oli umpihangessa, niin olisi kaivattu sitä nenän käyttöä, mikä meillä on kyllä treenattavien asioiden listalla... Markkeerauksissa, kun Papu tuntuu menevän silmiin luottaen. No joka tapauksessa heitto uusittiin, mutta nyt Papu kiersi alussa esteenä olevan kinoksen ja juoksi suoraa Jennyn luo. Ei kiva. No otin välissä yhden damin sokkolinjalta, sillä aikaa, kun Jenny poimi markkeerauksen jälleen ylös ja sitten uudestaan. Sitten saatiin onnistuminen. Paluumatkalla ärsytti. Olisi pitänyt tajuta umpihangen vaikeus markeerauksessa nuorelle koiralle ja ottaa heitto polulle. Noh, se on sitä jälkiviisautta. Jenny ja Anna ottivat saman harjoituksen kaksoismarkkeerauksella. Eli pohjalla oli sama sokkolinja, mutta muistin sijasta tuli kaksi heittoa, jotka otettiin ylös vasta, kun linjalta oli nostettu dami. Linja vaati vahvistusta, muttta muuten sekä S että C muistivat kakkosen erinomaisesti! Nyt sitten vain suunnittelemaan seuraavaa kertaa! Ja tässä välissä me jatketaan Pavun kanssa palautusten vahvistamista... Ja emäntä harjoittelee lähettämistä... On se hauskaa, että aina riittää harjoiteltavaa! ;D

Niin ja ehdinhän minä ottaa muutaman kuvankin, ennen kuin kamera hyytyi pakkaseen!

Sakkella oli HIENO takki! ;)

Tollerin verran lunta...

Punaturkit: Chili, Sakke ja Papu

Chilin maan mainio hemuli-ilme... ;D

Lauman mustalammas(paimen) Roxy

Musta koira ja valkoinen hanki

Perään!!!!

Saarto...

...ja selätys... ;)

Todettu ystäväksi

'Joko saa namia?'

Papu oli omatoiminen...

Chilbe sai kopin!

LISÄÄÄ!!!!!

Ja lopuksi kamera sai pusun... :)

Ja miksei Ossia näy kuvissa? Ajattelin säästää Ossin pakkaselta, joten Ossi pääsi nauttimaan laatuajasta ja lumileikeistä äidin kanssa. Ja oli kuulemma nauttinut! :)

Sisarusten jälleennäkeminen

2010-02-17T13:43:00.000-08:00

On jännittävää, kuinka elämä kuljettaa. Kuusi ja puoli vuotta sitten Ossi matkusti Ninan kyydissä Tampereelle, mistä me kävimme pienen punaturkkimme hakemassa. Samalla kyydillä pieni Sora matkusti Tampereelle omaan perheeseensä. Pari vuotta myöhemmin näin Tampere KV:ssa vilauksen jo aikuisen koiran mittoihin kasvaneesta Sorasta. Siinä tohinassa Sora ehti silmieni alta kadota, ennen kuin ehdimme sanaakaan vaihtaa. Ja sitten viime viikolla eläinkaupassa törmäsimme Soran omistajan kanssa. Nykyään sisko asuu vain muutamien korttelien päässä veljestään! Ja tänään sisarukset pääsivät yhdessä lenkille... :)

Tämän päivän suuri ohjelmanumero oli ihana puolitoistatuntinen Sipoon koirametsässä, missä sisarukset pääsivät painelemaan hankien keskellä. Remuaminen taisi kyllä jäädä enemmän kakaroitten vastuulle... Papu leikitti parhaansa mukaan pientä Tirriä, joka on vain muutaman kuukauden Papua nuorempi. Kyllä Ossi ja Sora muutaman spurtin ottivat, mutta pääosin sisarukset tyytyivät kulkemaan nenänsä perässä ja putsaamaan tassuja. Oli hauska jutella ja vaihtaa kuulumisia! Paljon on sisaruksissa samaa kuuleman perusteella, mutta myös eroja löytyy. Sorassa oli ulkonäöllisesti paljon samaa kuin äippä Rillassa, mutta myös samat tummat kajaalit oli vedetty silmien ympärille, kuin minun pienellä rokkarillani. Kerrassaan hauska lenkki ja toivottavasti päästään uusimaan pian! :)

Vähän vähemmän positiivisempi juttu lenkiltä oli havainto, kuinka Pavun kohdalla tottis on taas jäänyt aivan retuperälle. Kun viime treenien jälkeen tuli olo, että palaamme vain palautusten pariin, niin nyt vajotaan aina vain alemmas: luoksetuloon. Hmph, perusteet kunniaan! Samalla hautaan haaveet Pirkan Dameista (ja Mäntän Talvinomesta, joka olisi muutenkin ollut aikataulullisesti käytännössä mahdoton). Me palaamme perusteisiin. Ja kisakauden suurin tavoitekin on asetettu. Tähtäämme syksyn BH-kokeisiin ja tokon alokasluokkaan. Siinä nyt se on sanottu. Ja sitten treenataan!

Niin ja melkein unohtui! Tässä muutama kuva tämän päivän lenkiltä:

Suloinen Sora

Jadored'sit rivissä: Papu, Ossi ja Sora

ja tää täti lähtee nyt menemään! :D

Sora 6v.

Papu putsaa tassujaan lenkin päätteeksi eli on hetken paikallaan... ;)

Sitten alkaa kotimatka! Vierekkäin Sora, Papu, Ossi ja Tirri

P.S. Roisto oli tänään terveystutkimuksissa, lonkkien, kyynärien tai polvien ei pitäisi koiraa vaivata tulevaisuudessakaan...

Kaunis keskiviikko

2010-02-10T08:58:00.000-08:00

Voi, jos olisin tiennyt miten hauska päivä tästä päivästä tuli, olisin hypännyt ylös sängystä paljon nopeammin! Kaikki alkoi yhdestä mukavasta puhelusta, joka antoi päivälle ihan uudes suunnan: Anna soitti ja kysyi mukaansa Nuuksioon. Ja mehän lähdettiin!

Kunnon kaupunkilaiskoirilla oli edessä ensin ratikka reissu rautatieasemalle.

Siellä raiteella nro: 1 tavattiin Anna

Kun Sakkekin oli poimittu mukaan, päästiin ihanan aurinkoiseen ja hiljaiseen metsään. Siinä vaiheessa koirista ei näkynyt paljoo tätä enempää:

Aurinkoinen sää ja pilvetön taivas ja kerrankin mukana ollut kamera johtivat useisiin pysähdyksiin... ;)

Yllä komea Sakke

Auringossa siristelevä Ossi ja aina valmis Papu

Ossilla oli päällään ihka uusi BoT-loimi (joka tuntuu olevan arvoisensa ostos!)

Naatiskelua auringossa

Ja sitten taas mennään TÄYSII!!!

Välillä lumi tarttui tarttui tassuihin...

Mutta sitten saatoi taas vähän poseerata... (Ossi)

Sakke kepin kimpussa

Parkkipaikalla piti vielä ottaa muutama seisomiskuva Pavusta, joka oli hieman eri mieltä asiasta. Tässä näytetään emännälle kieltä... ;D

Mutta tästä nyt kuitenkin saa jo käsityksen siitä, millaisiin mittoihin teinipoika on tähän mennessä venynyt...

Ja sitten olikin jo ISO nälkä... ;D Kiitos Anna ihanasta lenkistä!

Pentutreffit

2010-02-06T10:17:00.000-08:00

Ajelin eilen mökille, sillä tänän oli tiedossa vallan mainiota ohjelmaa: pentutreffit! Sari&Ruuti, Maija&Diiva ja Marja&Roisto ajelivat mökillemme treenailemaan ja meillä olikin oikein ohjatut treenit. Kouluttajana toimi Annina Nurmikivi (kennel Redadict). Tunnit vierähtivät nopeasti, kun pureuduimme asioista tärkeimpiin eli niihin perusasioihin. Paljon palatuksesta, murunen maltista ja kourallinen koiran koulutuksen perusteista. Neuvot olivat hyödyllisiä ja tulevat varmasti käyttöön ainakin meillä!

Mukana oli myös harmaatakki, jos toinenkin ja Diiva, Roisto ja Papu pääsivät hieman myös riistan makuun (onneksi vain kuvannollisesti... ;D ). Ruuti joutui Sarin kanssa suuntaamaan hieman aikaisemmin kotiin tuoreimman laumanlisäyksen luo (onnittelut Joulupäivän pienestä ihmeestä!). Loppuohjelmaan kuului myös maltin harjoittelu starttarilla ammutun laukauksen toimiessa häiriönä.

Lopuksi vielä pikku pyrähdys umpihankijuoksua ja nyt nurkassa nukkuu kerälle käpertynyt pieni punaturkki... Pian uudestaan, eikö? Tässä hieman kuvia tältä päivältä:

Valmiina töihin: Maija&Diiva

Viehkeä Diiva

Sari&Ruuti

Ruuti

Ruutin kaunis kontakti

Komea Roisto

Herra Papua ei hanki haittaa!

Todiste, että Papukin palauttaa joskus nätisti... ;)

Ja lopuksi vielä poika ja tyttärenpoika lähettävät valtaisat synttärionnittelut 11-vuotiaalle Rillalle !

Päivä, jona Papu hyppäsi pöydälle...

2010-02-03T01:20:00.000-08:00

... ja sai terveen paperit kennelliitosta!

Eli tänään tippui sähköpostiin ilmoitus Pavun lonkka- ja kyynärlausunnosta. Lonkat olivat A/B (oikeassa lonkassa hieman matala lonkkamalja) ja kyynärät täysin normaalit 0/0. Olin juuri lukenut tämän sähköpostin keittiönpöydän ääressä (kirjoituspöytäni on niin täynnä tavaraa, ettei kannettava mahdu enää sinne... ;D ), kun Papu tuli iloitsemaan kanssani. Pikkuinen heilutti häntää pöydän päädyssä ja sitten painui hieman alas, josta minä tiesin jo kauhistua... Ja sitten oli tietokoneen vieressä neljä tassua ja silmieni edessä märkä kuono! Se siis ponnisti ilman vauhtia, neljän tassun lattiakontaktista suoraan pöydälle. Paikaltaan. Kokonaan pöydälle.

Vaikea se oli suuttua siinä riemuitessa, että sitten vain nappasin kakaran syliin ja laskin takaisin maahan siunaten samalla mielessäni, että tollaiselle epelille on suotu terve luusto... ;)

Suloinen Ossi

2010-02-01T11:19:00.000-08:00

Päivitin tuohon ylös kuvan Ossista yhtenä hieman tätä talvea tyypillisempänä talvena ehkä noin neljä vuotta sitten. Ossi on aina rakastanut lumessa pyörimistä ja kotona häntää heiluttaakin nyt harvinaisen puhdasturkkinen koira. Tänään Ossi on ollut huomattavan huomionkipeä ja puhelias iltapäivälenkin jälkeen. Tämä on varsin poikkeuksellista herkkua, kun Ossi on muuten jo aikaa sitten oppinut ottamaan sisällä rennosti ja sitä ei muuten oikein aina huomaakaan. Kerran se on pikkupentuna unohtunut vajaaksi puoleksi tunniksi rappukäytävään, minne se seurasi kun käväisin hakemassa ulkokomerosta jotain tavaraa. Ossi oli istunut hiljaa käytävässä odottamassa, kunnes äiti keksi ihmetellä, että mihin se pentu on taas piiloutunut. Pitkällisten etsintöjen jälkeen hentoinen huokausten ääni johdatti aarteen luo...

No tänään Ossi oli joka tapauksessa harvinaisen touhukkaalla päällä ja oikein rapsuttavaa mallia. Tämä sai Pavunkin toki vallan hepulin partaalle, "Se leikkii!!". Kun nappasin Pavun syliin rapsutettavaksi (ja rauhottumaan) tuli Ossi viereen hakemaan rapsutuksia. Hetken mielijohteesta vaihdoin sylissä olevia koiria. Ossi ei yleensä niin viihdy sylissä, vaikka hakeutuu muuten lähelle (samaan huoneeseen, jalkoihin tms), mutta nyt sen alkoi pian pilkkiä ja pieni iso koirani nukahti syliin! Minun suloinen ylioppilaslahjani!

Ja sitten meille molemmille tulikin jo kuuma... ;) Mutta on sekin kyllä suloinen otus. Kumpa meillä olisi oikein monta yhteistä onnellista (ja tervettä!) vuotta edessä...

Leppoisa lauantai

2010-01-31T08:47:00.000-08:00

Lunta on satanut reippaasti kohta viikon ajan ja kauniit kinokset antavat haastetta etelän liikenteelle. Niinpä olisinkin varmaan jäänyt lauantaina pyörimään kotikulmille, jos en olisi saanut Jennystä mukavaa seuraa metsälenkille. Ossille hanget ovat vähän turhan suuri haaste. Loikkiminen raskaassa hangessa kun ei ole ihan parasta liikuntaa nivelrikkoiselle. Niinpä Ossi jäi äidin hellään huomaan ja pääsi kiertelemään kaupungilla, kun Papu the Pomppija pääsi nauttimaan lumijuoksusta ihanien neitien, Roxyn ja Chilin kanssa.

Pavun meno hangessa on kyllä huvittavaa seurattavaa. Korkeita loikkia, jotka päätyvät pää edellä sukelluksella hankeen. Kuonolla lumen heittelyä ilmaan ja pravuurina numero "koko koira lumen alle" eli sukellus kinokseen. Oikeesti! Se on kyllä suloinen otus...

Ja arvata saattaa, että illalla oli rauhallista! ;D

Terveyttä tiistaina

2010-01-27T09:28:00.000-08:00

Sen piti tapahtua kevään 2010 aikana. Eikö tammikuu ole melkein kevättä? ;)

Eli kyse on Pavun terveystutkimuksista. Malttamattomana en jaksanut odottaa ja niinpä Papu rauhoitettiin eilen elämänsä ensimmäisen kerran. Mutta ennen itse koitosta kävimme Anninan kanssa lenkillä niin, että punaturkit pääsivät purkamaan ylimääräiset energiat kirmailemalla hangessa.

Eläinlääkärillä olimme viimeiset asiakkaat. Papu ja Ossi saivat heti sisään tultuamme laajentavat tipat silmiin ja asetuimme odottamaan. Ja odottelua riittikin, kun aikataulu oli eläilääkärillä hieman venynyt. Pojista Papu pääsi ensin näyttämään silmiään ja ne todettiinkin täysin terveiksi. Myös polvet tutkittiin ja niissäkään ei ollut moitteen sanaa. Seuraavaksi edessä oli rauhoituspiikki. Sen vaikutus tuli varsin nopeasti. Hieman Papu vaikutti pahoinvoivalta, mutta nukahti kuitenkin nopeasti. Kun Papu oli saatu kannettua rtg-pöydälle oli Ossin vuoro päästä esittelemään silmiään.

Ossi on peilattu jo silloin vajaa kaksi vuotiaana terveeksi, mutta suurin osa silmäsairauksista on eteneviä ja suositus olisikin, että koiran silmät peilattaisiin myös vanhempana. Ossilla tämä myöhemmin tuli eteen nyt sopivan tilaisuuden koitettua hieman vajaa seitsemän vuotiaana eli noin viisi vuotta ensimmäisestä kerrasta. Ossilla silmänpohjat olivat täysin terveet. Mikroskoopilla vasemmasta silmästä löytyi nurkasta aavistus pigmenttiä, joka ell mukaan on ollut sielä aina ja joka on käytännössä merkityksetöntä. Oiken silmän alaluomesta löytyi yksi pieni ylimääräinen ripsi. Tämä oli hauska sattuma, sillä olin epäillyt, että ossilla voisi olla ylimääräinen ripsi, koska sillä on 'vähän aina' vuotanut silmät hieman. Ainut mutta oli se, että vasen silmä on se mikä on enemmän ollut taipuvainen vuotelemaan ei oikea! ;D Eli ei tullut selitystä sinäänsä harmittomalle silmien vuotelutaipumukselle ja ripsikin on ollut täysin oireeton eli jatketaan vanhaan malliin...

Siinä Ossin silmiä katsellessa oli Pavun kyynärkuvat ehditty ottaa ja ell totesi niiden näyttävän täysin terveiltä. Sitten edessä olikin pitkiä minuutteja, kun odoteltiin lonkkakuvien ottoa. Ikuisuudelta tuntuvan ajan jälkeen ovi röntgenhuoneeseen aukesi ja ei muuta kuin kuulemaan ell:n tuomio. Ja taas näyttivät kuvat hyviltä eli Papu sai terveen paperit! Toki virallisten lausuntojen saamista jäädään nyt odottamaan, mutta ainakaan mitään ei pitäisi olla suuresti vialla ja sehän on tärkeintä.

Papu lähti nytkähtelemään jo kyynärkuvien oton jälkeen ja lonkkakuvien jälkeen, kun ell oli pistämässä heräämispiikkiä, heilui pikkuketun häntä jo vallan mahdottomasti. Laskua maksaessa Papu partioi jo pää pystyssä varmuuden vuoksi maahan-käskyn alla. Kannoin pienen takaluukkuun (kiitos avusta Jani!) ja kotona naapuri oli lupautunut olemaan hälytysvalmiudessa ja tuli ystävällisesti vastaan niin pääsin jättämään koirat heti kotirappuun odottamaan naapurin hoivaan, kun hain parkkipaikan. Portaat hissille Papu kiipesi jo itse päällisin puolin reippaan näköisenä, mutta kotioven auettua valkoinen hännänpää vain vilahti Pavun loikatessa sängyn jalkopäähä omalle paikalleen. Ja sitten ei muuta kuin nukkumaan ja toipumaan... :)

Lunta, ihanaa lunta!

2010-01-25T05:30:00.003-08:00

Viime keskiviikkona ajelin Catin luo hieman treenailemaan ja lenkkeilemään. Kiersimme ensin Ossin, Pavun ja Rastin kanssa pienen lenkin, jonka jälkeen Ossi jäi autoon nuorten herrojen jatkaessa treenien pariin. Treeneillä on taas paino ollut ohjausten puolella, joten vuorossa oli hieman hakua. Syvä umpihanki tarjosi haastetta kakaroille. Veimme alueelle yhteensä 12 damia, jotka upposivat hankeen. Jätimme damit vielä niin, etteivät ne olleet aivan jälkien lähellä eli todellista haastetta nenän käytölle!

Papu oli tuttuun tapaan energiaa täynnä ja löysi ensimmäisen varsin vauhdikkaasti. Toisen hakemiseen meni hieman enemmän aikaa. Tämän jälkeen Rasti pääsi töihin. Passiviteetti onkin nyt kova sana, kun Pavulla työinto on niin valtava. Onneksi hermot tuntuvat kuitenkin pitävän ja pieni kesti Rastin työskentelyn kunnialla. Kun Pavun vuoro taas koitti, tuntui hakemiseen menevän hieman pitkään. No, ei ihme ajattelin myöntäen harjoituksen haastavuuden varsinkin, kun kyseessä on noinkin nuori koira. Kiipesin hieman ylemmäs katsomaan ja kas kumma, sieltä pomppi pikkukettu pukkiloikkia hangessa tehden dami iloisesti suupielessä! Seuraavat otinkin ylös enemmän kontrollissa eli niin, että lähetin Pavun alueelle, jossa arvelin damin olevan, jotta se pysyi näkökontrollissa niin, että sain vahvistettua palautuksen. Välissä otin myös harjoituksen alussa vastakkaiseen suuntaan viemäni muistidamin ohjauksella ylös.

Kun itse harjoitus oli ohi, olikin haasteena löytää loput damit ja yksi minulta jäikin maastoon, vaikka yritin vielä lopuksi mennä Ossin ja Pavun kanssa haravoimaan suunnilleen sitä maastoa, mihin dami mielestäni jäi. Nyt ei sitten auta kuin odottaa lumien sulamista...

Ennen kotiin lähtöä kävelin vielä palauttavan metsälenkin. Oli ihana seurata Pavun loikkimista hangessa ja Ossin nautinnollisia lumikylpyjä!

Samanlaista nautinnollista laatuaikaa lumisissa merkeissä oli edessä myös sunnuntaina, kun ajelin äidin kanssa mökille. Ensin hieman metsälenkkiä, sitten vähän meren jäällä kirmailua (naapurit harjoittelivat bumerangin heittelyä, nastaa!!! ;D ), hieman lumitöitä, väliin lounas (kanaa, nam!) ja lopuksi vielä metsälenkki ennen kotimatkaa. Illalla saatoin todeta, etten ikinä ole nähnyt Papua niin väsyneenä! Ossi jaksoi vielä seurailla komeroitten siivousta (kuinka epäkäytännölliseen aikaan voikaan saada siivousvimman?) ja kerjätä rapsutuksia Pavun nuokkuessa sängyllä. Ihan sunnuntaipäivä kertakaikkisesti!

Huomenna onkin luvassa jännittävä päivä tai ennemminkin ilta, kun edessä on käynti eläinlääkärille. Tarkoituksena on peilata Ossin silmät ja Pavulla on edessä enemmänkin...

2010-01-25T05:30:00.001-08:00

Pientä treenailua

2010-01-18T02:13:00.000-08:00

Viime keskiviikkona oli kalenteriin merkitty pitkästä aikaa hieman myöhäisempi aamu opiskelujen puolesta, niin tokihan se oli käytettävä hyödyksi! Metsässä olin ennen auringon nousua, joten siinä hämärässä oli hyvä tehdä yksinkertainen haku ja pikainen hakutreeni huonoa omatuntoa helpottamaan. Heittelin seitsemän damia lumihankeen, jolloin damien luo ei mennyt minkäänlaisia jälkiä ja damit upposivat hankeen niin, ettei niitä nähnyt. Eli ei onnistunut silmillä hakeminen tässä! (viimeisen damin kohdalla kyllä kirosin, kun tajusin, etten myöskään itse löydä dameja, jos koirat eivät niitä löydä...)

Annoin ensin Pavun hakea kolme, jonka jälkeen Ossi pääsi hommiin. Pavun työ oli niin vauhdikasta ja nopeaa, että vasta kun näin, kuinka Ossi oikeasti joutui tekemään töitä löytääkseen damit, tajusin, ettei treeni ollutkaan ihan niin helppo kuin mitä olin olettanut. Ossilla hakua kyllä vaikeutti se, ettei Ossi ihan pidä hangessa juoksemisesta. Tämä johtuu todennäköisesti lonkista, ja niinpä annoin Ossin hakea vain yhden, jotta pääsin palkkaamaan sen ja sitten Papu pääsi taas töihin. Ja pienen tauon jälkeen nousi dami hangesta ja sen jälkeen toinen. Kun jäljellä oli enää yksi dami, kävelin sitä aluetta kohti missä laskin viimeisen damin olevan ja otin Ossilla ylös sen kohdennetusti. Ja sitten lenkille! Kun lähdin kotoa, jäi päiväksi kotiin kaksi onnellisesti nukkuvaa punaturkkia...

Eilen yllätin itseni saamalla itseni jälleen ylös, ulos ja treenaamaan. Tällä kertaa vuorossa oli mukava ohjaustreeni jäällä Anninan ja Janin mahtavassa seurassa. Käytimme hyväksi hangessa valmiina olevia uria ja kolmen ohjauspaikan välillä sai mukavasti varioitua harjoituksia. Treeni toi esiin Pavulla tarpeen palautusten hiomiseen. Vauhti on kyllä kohdillaan, mutta palautukseen lähtö ja sen suoraviivaisuus vaativat harjoitusta. Se kyllä minusta näyttää niin johtuvan Pavun kuplivasta luonteesta ja leikkisyydestä, että en ole ihan varma miten siihen erityisesti lähtisi puuttumaan ja ajattelin katsoa mitä ikä ja palautusten vahvistaminen tekevät nyt alkuun, ennen kuin alan pohtia suurempia toimia. Myös emännällä on ongelma: lähettäminen. En vain opi, että teen töitä vauhdikkaan ja työintoisen kakaran kanssa, jonka työskentelyä voisi tukea paremmin rauhallisilla ja tarkoilla lähetyksillä... Mutta siksihän tässä treenataan! ;)

Jossain vaiheessa pitäsi varmaan myös miettiä tavoitteita ja katsella kalenteria sillä silmällä, mutta en ole saanut aikaiseksi moista vieläkään. Haaveilin uuden vuoden myötä tavoitteiden ylöskirjaamista, mutta ne nyt saavat odottaa, kun niiden keksiminen ei olekaan niin helppoa. Treenaaminen on hauskaa ja sitä toivon seuraavalle vuodelle enemmän kuin edelliselle, mutta muu elämä rytmittää kuitenkin tätä koirastelua siihen malliin, että treenaamisenkaan suhteen en uskalla mitään lupauksia tehdä. Me otetaan päivä kerrallaan.

Kallis kakara

2010-01-11T07:55:00.000-08:00

Täytyy tännekin kirjoittaa pieni tarina perjantailta.

Olin torstai-illan töissä, joten lähdettyäni torstaina aamulla kotoa, palasin vasta perjantai-iltapäivänä. Aamu oli varsin kaaottinen, kun en tietenkään ollut tajunnut pakata kaikkea valmiiksi edellisenä iltana ja loppiaisen kilometrit vetivät kovasti peittoa pään yli. Aamuinen kiire sai hieman kärttyiseksi ja koirat jäivät varsin hämmentyneinä, kun säntäsin kouluun. Onneksi äidillä työpäivä oli lyhyempi ja pojat pääsivät hellään hoitoon, minun painaessa töissä. Mutta ennen kuin äiti haki pojat, oli hämmennystä purettu luvattomin keinoin...

Perjantaina, kun palasin kotiin, en ensi vilkaisulla huomannut mitään kummempaa. Hetken kotona pyörittyäni katseeni nauliitui makuuhuoneen lattialla paperinpalaan ja pian huomasin niitä olevan muutaman lisää. No Papu on mestari löytämään käytettyjä nenäliinoja tms aina jostain ja ne usein saavat kokea valkohampaisen silppurin täyden tuhovimman. Nyt palaset eivät olleet nenäliinasta. Kauhukseni huomasin numerosarjan yhdessä palasessa. Hengitystä pidättäen keräsin kokoon lattialta sen mitä oli jäljellä vaarilta saamastani joulukortista - ja sen välissä olleista kahdesta kahden sadan euron setelistä!

Paniikki puhelu vakuutusyhtiöön paljasti, ettei laajinkaan vakuutus korvaa oman koiran tekemiä tuhoja. Soitto pankkiin onneksi antoi toivoa ja juoksin (ja oikeasti juoksin koko matkan) suoraa lähimpään konttoriin. Siinä sitten tiskillä huohotin ja kumosin pöydälle ruskean kirjekuoren sisällön eli lattialta löytämäni setelisilpun. Virkailijat onneksi suhtautuivat asiaan hymyillen: Papu oli tehnyt repiessään siistiä jälkeä ja setelit olivat tunnistettavissa (numero kokonaan näkyvissä, yli puolet ehjänä ja kaikki palat tallella). Siinä seuratessani kuinka pankkivirkailija kokosi setelipalapelin ja teippasi setelit yhteen, hengitykseni alkoi tasaantua. Käteistä en enää ymmärrettävästi mukaani halunnut ja vaarin joululahja on nyt turvassa tilillä.

Kotimatkalla uskalsin jo hymyillä... Päivän opetus: pankki ottaa rikkinäistäkin rahaa vastaan. Kaikkea näiden petojen myötä oppii!

Lystikäs loppiainen

2010-01-06T11:50:00.000-08:00

Huolimatta vapaapäivästä herätyskello soi samaan aikaan kuin arkena. Iskin sen hiljaiseksi. Onneksi sain itseni kuitenkin revittyä ylös sängystä, sillä tästä päivästä tuli oikein koiramainen ja mukava.

Suuntasin herättyäni auton keulan kohti Forssaa, josta poimin mukaani Marjan ja Roiston. Ossi jäi viettämään vapaapäivää peltojen keskelle Pavun jatkaessa kanssamme kohti Euraa. Saavuimme hieman ennen puoltapäivää Päivikin luo, missä Tuomisen Kati koulutusta AVO/VOI-koirakoille. Maukkaan lounaan jälkeen oli ALO-koirakkojen vuoro ja niiden mukana olin Pavun kanssa.

Aloitimme harjoitukset tiellä perustottelevaisuudella eli seuraamisella, luoksetulolla ja kantamisella, josta kaikki koirakot selviytyivät hienosti. Tämän jälkeen otimme vielä kaikki ylös helpon muistinoudon ennen jakautumista kahteen neljän koirakon ryhmään.

Itse olin Pavun kanssa ensimmäisten joukossa, kun teimme häiriöharjoituksen pellolla. Jokainen koirakko teki itselleen uran muistinoutoa varten. Urat olivat keskenään saman suuntaisia. Kun muistidami oli viety uran päähän, kävelimme kohti tietä, jonne Kati heitteli häiriö markkeerauksia. Jos koira pysyi rauhallisena, ohjaaja siirtyi koiran kanssa häiriötä kohti ja mikäli koira osoitti rauhattomuuden/kuormittumisen merkkejä, otettiin muistidami (vastakkaisessa suunnassa) ylös. Ja noudon jälkeen dami vietiin takaisin muistiin ja jatkettiin etenemistä häiriön suuntaan.
Ensimmäisessä noudossa Pavulla ei ollut enää selvää muistikuvaa damista ja eteneminen oli vaikkakin vauhdikasta, niin ei aivan varman näköistä. Niinpä seuraavia noutoja varten jätin damin pystyyn. Muuten Papu oli ihanan hiljainen ja rauhallinen huolimatta heitoista ja muiden koirien tekemistä noudoista, vaikka hieman epävarmuutta mielestäni noudoissa olikin. Harjoituksen lopussa seisoimme jo tiellä, mikä oli pikkuherralle hieman liikaa ja hentoinen vinkaisu pääsi yllättämään ohjaajan ja niinpä hain itse viimeisen damin.

Toisen ryhmän treenattua Papu pääsi uudestaan hommin. Tällä kertaa vuorossa oli markeeraus harjoitus, jossa häiriönä käytettiin tehtyjä uria. Kati heitti markeerauksen reunimmaiselle uralle ja lähetys paikka oli kolmannella uralla. Näin koira joutui ylittämään yhden uran noutaessaan heiton. Papu oli heiton aikana tarkkaavainen ja rauhallinen, mutta paikallistaminen tapahtui pienen sivuloikan kautta ja damin poimiminen hangesta ei ollut ihan suoraviivaista ja palautuskin vaati motivoinnin. Eli toisin sanoen kakara iski pentuvaihteen päälle. Pienen muistutuksen jälkeen pikkukettu tsemppasi keskittymisen kanssa. Toista noutoa varten siirryimme taas yhtä uraa kauemmas ja tämä sujuikin jo paljon puhtaammin. Kolmas nouto (kolmen uran yli) oli onnistunein ja siinä paikallistaminenkin onnistui ilman sivuloikkia eli siihen oli hieno päättää tämä harjoitus.

Pienen lämmittelytauon jälkeen oli jälleen vuoromme ja tällä kertaa teimme muistiharjoituksen. Ensin vein Pavun kanssa damin muistiin tielle (aika lailla samaan kohtaan kuin ensimmäinen perusnouto) ja otin sen ylös. Tämän jälkeen veimme damin samaan paikkaan. Palattuani takaisin heitin damin noin 90 asteen kulmassa vietyyn damiin nähden pihaa kohti, peruutin muutaman askelen ja annoin Pavun noutaa heitetyn damin. Ensimmäisen noudon jälkeen otin muutaman askelen eteenpäin ja lähetin Pavun muistidamia noutamaan. Pienen pyörähdyksen jälkeen Papu eteni vauhdikkaasti damille. Tässä emännällä meni kuitenkin keitot ja vellit sekaisin, enkä ollut itse edes tajunnut lähettäneeni Pavun eteenlähetyksellä muistia noutamaan. Uusimme siis tämän niin, että molemma lähetykset tapahtuivat ilman käsimerkkejä ja pelkällä noutokäskyllä. Tässä tosin helpotin tehtävää ottamalla hieman enemmän askelia kohti muistidamia varmistaen onnistumisen.

Kaiken kaikkiaan mielestäni erittäin onnistunut ja mukava päivä, josta sai taas paljon intoa treenaamiseen. Suuri kiitos Päivikille koulutuksen järjestämisestä, Katille hyvistä vinkeistä ja kaikille mukana olleille mukavasta seurasta! Tunto on jo melkein palannut varpaisiin... ;D

Vielä ennen kotimatkan aloittamista Papu pääsi juoksemaan Taran ja suloisen pikku Nian kanssa. Tosin hepulit pääsivät vasta alkuun, kun pimenevä taivas kiirehti lähtöä. Forssassa Ossi ja Papu pääsivät vielä postilaatikolle ulottuvalle lenkille lähes 30 asteen pakkasessa, kun tiputin Marjan ja Roiston kyydistä (suuri kiitos matkaseurasta!!!). Nyt voisi luulla jaloissa makaavan pari onnellista ja väsynyttä tolloa, mutta ei. Kaksi punaturkkiani vetävät hepuleita, matot ovat rullalla ja vain minä tunnun olevan väsynyt. Hmph.

Jouluisia kuulumisia

2009-12-27T04:43:00.000-08:00

Joulu on vierähtänyt nettipimennossa Kuusamon kirpeissä pakassissa. Papu rakastaa lunta (niin kuin kaikkea muutakin elämässä eteen tulevaa...) ja on esittänyt upeita loikkia kinoksiin sukeltaen lumeen kirsu edellä. Hurjimmat pakkaslukemat näin mittarissa perjantaina, jolloin -30 astetta sai minutkin lisäämään vielä toisen lämpökerraston. Punaturkkien heikoin kohta pakkasessa on varpaat, joita reipas vaseliinikerros onneksi suojasi sen verran, että lenkit jäällä olivat varttia pidemmät. Aattoiltana molemmat tollot vetelivät sikeitä, kun pääsimme joulupöytään asti. Päivä lumessa touhuamista oli siinä vaiheessa tehnyt tehtävänsä!

Nyt koirat ovat äidin hellässä huomassa, kun minä karkaan uudeksi vuodeksi alpeille opiskelijaporukassa. Pojat jäivät vielä vuorokaudeksi mökille, kun minä suuntasin vr:n kyydillä etelään, ehtiäkseni tänään lennolla. Tämän jälkeen matkustelu saakin riittää vähäksi aikaa. Lähteminen oli vaikeaa jo nyt, kun äiti kertoi, kuinka Papu oli kiskaissut auton perään niin voimalla, että oli päässyt karkuun ja lähtenyt juoksemaan nenä maassa auton renkaiden jälkiä seuraten. Onneksi oli totellut luoksetulokäskyä! Renkaan jäljet olivat kuitenkin olleet kiinnostavat vielä tänäänkin. Ossi on äitini huomassa kuin kotonaan, sillä asuinhan Ossin ensimmäisen vuoden vielä kotona. Nyt sekin oli kuitenkin itkenyt oikein sydäntäsärkevästi, kun lähdin... Onneksi viikko ei ole pitkä aika ja pojat pääsevät uudeksi vuodeksi mökkeilemään. Nyt vain toivon, että mökillä ei ole mitään hurjaa tulitusta vaihtuvan vuoden kunniaksi, koska Ossille ilotulitteet ovat olleet kauhistus ensimmäisen vuoden kauhukokemuksen jälkeen. Papu ei viime vuonna ollut moksiskaan, mutta se olikin silloin niin pieni...

Joulun alla olleen lopputentin vuoksi kaikki joulutervehdykset jäivät lähettämättä ja siksi toivotankin näin tässä vaiheessa kaikille tutuille ja tuntemattomille

Oikein rauhallisia välipäiviä

Onnea Uuden Vuoden haasteisiin!!!

(joulukuvia kunhan saan oman koneeni samaan paikkaan kanssani ja vielä oman netin toimimaan. Ja kiitos Annastiinalle netin lainasta!!! :D )

Lukemisen välttelyä

2009-12-15T11:02:00.000-08:00

Viimeiseen tenttiin lukeminen (ja joululoman odottaminen) ovat aiheuttaneet tuskaa ja ahdistusta, jota koirat ovat uskollisesti lievittäneet jo pelkällä olemassa olollaan. Kun välillä karkaa ulos kirpeään ja valkoiseen maisemaan lumesta hepuleita vetävien tollojen kanssa, jaksaa taas vähän paremmin käännellä sivuja. Tämä päivä on sujunut kokonaan kotona lukiessa. Tai siis 'lukiessa'. Siivoamisen, lomasuunnitelmien teon, paperipinojen läpikäynnin ja tietokoneella istuskelun (s-postin ja fb:n tarkistin varmaan viiden minuutin välein ja lisäksi löysin tietokoneeltani monta tyhmää peliä, jotka saattoi hävitä monella eri tavalla) ohessa kameralle tallentui muutama kuva touhuihini väsähtäneistä punaturkeista.

Herra Papu 1v.

'Ihan just lähden tästä vetää!' (kuvasta pois leikkautuneena heiluva hännänpää...)

'Tartteeks herättää?'

Vauhtuvat asennot: Papu kyljellään, Ossi selällään. Papu selällään, Ossi kyljellään. Molemmat selällään.

Musertavaa arkea

2009-12-13T13:05:00.000-08:00

Nyt Papukin on jo oppinut. Se ei edes nouse ylös kun mä tulen kotiin vaikka katselee tarkkana kuin porkkana. Kun olen saanut takin pois päältä, se tulee morjestamaan. Ossi on tuttuun tapaan heti eteisen oven takana. Vaikka Ossilla on mun ollessa kotona ikävä tapa ilmoittaa välillä koska naapuri tulee tai lähtee ja koska posti tulee, se on ihan hiljaa kun mä tulen kotiin. Mutta yhden käden sormilla on laskettavissa ne kerrat, kun olen onnistunut yllättämään Ossin niin, ettei se ole ehtinyt oven taakse ottamaan minua vastaan. Ja nekin yleensä niin, että olen unohtanut lähtiessäni jotain ja siksi palannut pian lähdettyäni. Silloin Ossin voi yllättää sängystä pää tyynyllä...

Mutta nyt molemmat ovat alistuneet lyhyisiin hihnalenkkeihin, joita pyrin piristämään pienillä tokotteluilla. Pienet hetket seuraamista, pari luoksetuloa ja muutaman muun liikkeen pienimuotoinen harjoittelu on kaikki mitä pystyn nyt tarjoamaan. Pavun kanssa asennoista uutena olen aloittanut (liikkeestä) seisomisen harjoittelun. Siis ihan alkeista. Se onkin hypyn lisäksi ainut mitä ei vielä ole harjoiteltu. Paikallamakuu on varmaan alo-luokkaan riittävällä tasolla, mutta mulla suuri tavoite on BH-kokeessa ja siihen on vielä treenattavaa. Luoksetulo on vauhdikas, tosin olen ottanut sen suoraa sivulle tokoa ajatellen. Seuraamisessa on töitä, kun sitä mä en vaan kertakaikkiaan osaa opettaa ja opetustyyli vaihtuu joka kerta. Mutta minähän tässä enemmän opettelen. Jättävistä liikkeistä maahanmenossa harjoittelen nyt lähinnä nopeutta, vinoudelle täytyy tehdä jossain vaiheessa jotain, mutta veikkaisin, että seuraamisella on paljon tekemistä sen kanssa. Seisomisen harjoittelu on tosiaan vasta aloitettu ja hyppy taitaa odottaa kesää tai jotain. Ja olenkohan mä unohtanut jotain? Hmmm...

Tänään mulla meni illalla hermo kirjojen kanssa ja yllytin äidin seurakseni Pitkäkoskelle. Siellä on iso koirapuisto, joka oli ihan tyhjillään. Pojat painoivat riehuen päästellen edes osan viikon aikana kerättyjä höyryjä. Lumi teki maiseman ihanan valoisaksi verrattuna nyt viime aikoina vallinneeseen märkään pimeyteen. Ossille vain kävi pieni vahinko, kun yksi iso oja ei ollutkaan kuin pinnalta jäässä Ossin lähtiessä sitä ylittämään. Onneksi se ei pahasti kastunut, mutta sai aivan tuhottoman hepulin. Onneksi Ossilla on turkkia. (Siis edelleen, vaikka suuri osa tuntuu jäävän mattoon joka kerta, kun Ossi nousee makuulta...)

Niin ja yksi tarina täytyy vielä kertoa tältä viikolta! Äiti on ihanasti käyttänyt poikia ulkona minun pinnistellessä opintojen kanssa. Perjantaina lenkillä vastaan oli tullut suloinen tollerityttö Tapsu (?) 2,5-vuotta, jonka omistajat olivat tunnistaneet Ossin. He kertoivat, että Ossi oli hurmannut heidät joskus kun ollaan kadulla törmätty ja Ossi oli yksi syy, miksi heillekin tuli tolleri. Siitä tuli kyllä hyvä mieli! Ja Papu oli kuulemma oikein ryhtynyt kaulailemaan Tapsun kanssa. Ja ihastuminen oli kuulemma ollut oikein molemmin puoleista. Toivottavasti törmäämme vielä!

Nyt täytynee mennä nukkumaan, että jaksaa lukea taas huomenna. Papu näyttää ainakin olevan sitä mieltä, sillä päiväpeittoni sai juuri jalat ja on kummasti koiran mallinen...

Rokotuksilla

2009-12-07T13:38:00.000-08:00

Opiskelijan arki ei nyt tässä joulun alla näytä parhaita puoliaan ja pojat ovat joutuneet opettelemaan sitä mitään tekemättömyyden vaativaa taitoa, jossa Ossi on mestari. Pavulla on vielä pitkä opintie siinä, mutta paljon sekin on oppinut rauhoittumisen jaloa taitoa arjen pakottamana.

Viikonloppuna onneksi lauantaita piristi reilun tunnin metsälenkki kahden juoksukaverin, Akun ja Rimin kanssa. Paradoksaalisesti Papu kuitenkin tuntui tuosta juoksemisesta vasta lämpeävän... Sunnuntaina ajelin Inkooseen katsomaan valmennusringin touhuja. Pojat olivat mukana, kun ajattelin poiketa samalla reissulla lenkille. Lenkki tulikin tehtyä ja Pavun kanssa tuli käveltyä enemmänkin pitkin poikin, kun treeneissä ammuttiin, mikä ei ihan ole niitä Ossin lempijuttuja. Koska en halunnut Pavun ottavan tässä mallia enostaan, otin Pavun autosta ja kiertelin ympäriinsä. Papu kyllä huomioi ampumisen, muttei osoita merkkeä pelosta ja ampuminen ei vaikuta keskittymiskykyyn tai toimintakykyyn. Ossin jälkeen haluaisin kuitenkin päästä treenaamaan ampumistakin paljon enemmän. Haluaisin muutenkin päästä treenaaman enemmän...

Ennen kotiin lähtöä Papu pääsi harjoittelemaan lyhyesti ykkösmarkkeerausta pellolla (kiitokset Kelmin emännälle!) ja leikkimään hieman Chilin ja tulisen tyttökaverinsa Roxyn kanssa, jonka vauhdissa Pavulla olikin pysymistä! Ja tämän jälkeen koirat vetivätkin onnellisesti sikeitä emännän marssiessa ylioppilaitten soihtukulkueessa...

Tänäänkin riitti ohjelmaa, kun molemmat pojat pääsivät rokotuksille. Ossi tosin sai vain kennelyskärokotteen ja kehuja hyvästä kunnostaan. Ossi ei paljoa jännittänyt eläilääkärillä, vaan tyynesti otti vastaan kaiken mitä eteen tuli. Papu sen sijaan nojasi kättäni vastaan hieman epäillen, vaikka tet-harjoittelussa ollut naapuritalon tyttö sai pikku ketun aivan onnesta soikeaksi rapsutuksillaan. Hienosti 'pienikin' (painoa 21,9kg!!! vertalun vuoksi sanottakoon, että ossi painoi tasan kilon enemmän eli 22,9kg. molemmilla siis sama painonnousu verrattuna edelliseen punnitsemiseen eli kiireisellä syksyllä voi olla yhteys tähän. Saattaapi olla dietti edessä...) kuitenkinkin piikit kesti, vaikka eläinlääkärimmekin totesin Pavun olevan vielä ihan pentu. NYCistä palattuani olen huomannut Pavun silmien rähmivän aamuisin ja aavistuksen punoitustakin olen ollut havaitsevinani, joten eläinlääkärimme kurkkasi vilkkuluomen alle ja ei epäilystäkään; tulehdushan siellä. Tulehdus oli sen verrän ärhäkän näköinen, että Papu pääsee nauttimaan kortisonitippojen laitosta pariksi viikoksi. Silmätulehduksethan ovat tyypillisiä nuorten koirien vaivoja. Ossi ei onneksi moisista ole kärsinyt, eikä tätäkään olisi huomattu, jos en olisi oireita kotona huomannut tarkkailla. Mutta onneksi ei ole suunnitelmia koerintamalla vähään aikaan muutenkaan!

Muuten Papu on elämänsä kunnossa ja varmasti sukua kengurulle (tiedoksi vain rakkaille sukulaisille... ;D ). Tänään herra suvaitsi pompata ilman vauhtia pentuportin yli! (korkeus 84cm) Ei paljon esteet pidättele tuota pientä herraa...

Niin ja laitetaas tähän perään vielä muutama kuva, jotka sain serkultani. Kuvat on otettu yhteiseltä metsälenkiltämme viime viikolla. Kiitos Anna!

Järjestyksessä vasemmalta oikealle Ossi 6v, Papu 1v ja Helmi 8v. Ja kuva miksi kuva ei ole täysin tarkka? Koska Papu antoi kameralle pusun!

Kullanmuruni, Prrrrkele ja SssssssaaTana (no ei oikeesti!)

Pavulla ja Helmillä on yhteinen aarre...

Häntä näyttää pitkältä? Se on pitkä. Ja aina liikkeessä... ;)

Siunatut otukset

2009-12-01T10:51:00.000-08:00

Pakenin luentoja ja arkea viettämään pitkää viikonloppua New Yorkiin. Pääsin matkallani todistamaan Kiitospäivän viettoa jenkkityyliin kalkkunaa myöten. Jouluostoksiakin sain mukavasti tehtyä kiitospäivää seuranneissa valtavissa alennusmyynneissä.

Mukaan tarttui tuliaisiksi pojille hienot vaakkuvat pehmosorsat, joista tosin Pavun sorsa kesti sen viisi minuuttia kakaran rajua rakkautta... Ossikin kerrassaan riehaantui jopa hieman repimään sorsansa siipeä! Tämä on Ossilta paljon, sillä se yleensä on varsin hellä leluille. Ossin ensimmäinen pehmolelu, nalle Ikeasta, kesti noin puolitoista vuotta, jolloin vasen korva sanoi sopimuksen irti ja se oli lopun alkua se! Siihen asti Ossin saattoi usein yllättää nukkumasta nallensa kanssa (Ossin pää nallen vieressä/päällä). Nykyään Ossin voi yllättää Papu 'kainalossa'... :)

Pojat olivat äitini hellässä hoivassa ja varsinkin Ossi oli nauttinut paluusta ensimmäiseen kotiinsa. Se oli kulkenut huoneesta toiseen nukkumaan tyytyväisenä nassuttaen. Papu taas oli touhunnut ja seurannut innolla äitini touhuamista. Ja nukkunut äidin kainalossa... Niin ja taas tuli opittua jotain uutta Pavusta: sille tulee hikka porkkanoista! Äiti oli antanut pojille raa'at porkkanat pureskeltaviksi päivittäin. Molemmat tollot pitävät ah niin kovin torilta tuoduista porkkanoista, mutta Papu oli joka kerta saanut porkkanasta hikan. Taas yksi todiste siitä, että Papu on tullut oikealle emännälle: minäkin saan hikan porkkanoista! ;D

Ja sitten itse aiheeseen eli siunaamiseen. Olen aikaisemmin hieman naureskellut jouluiselle lemmikkien siunaamiselle senaatintorilla, mutta tänään päätin lennossa suunnata iltalenkkini tapatumaa seuraamaan. Ja siellähän riitti nelijalkaisia ystäviä! Ossi hieman paineistui, kun tuuli sai mikrofonin rätisemään hieman ilotulitusraketteja muistuttavasti ja Pavun kanssa kontakti oli välillä hukassa, kun kaikki muut kaverit olis ollu niin kivoja, mutta muuten meni ihan mukavasti. Lähinnähän lähdin sinne katsomaan mitä mieltä koirat moisesta tapahtumasta ovat. Täytyy joskus mennä Pavun kanssa ihan kahdestaan tollaiseen tilanteeseen, niin saa vielä paremmin treenattua tuollaista vilkasta tapahtumaa. Ja itse siunaaminen sujui samaan tyyliin kuin tilaisuus muutenkin. Hillittömän jonotuksen (hillitöntä oli lähinnä meno, ajallisesti se varmasti meni nopeampaa, kuin miltä se tuntui...) jälkeen maata haisteleva Ossi yllätettiin päälle lentävällä pyhällä vedellä. Ossi toipui yllätyksestä vauhdilla ja yritti haistella moista heiluvaa ihmettä. Pavun reaktio oli nopeampi, mutta paluu hajujen maailmaankin tapahtui sitten samantien. Nyt siunatut punaturkit vetävät sikeitä toinen pöydän ja toinen sängyn alla...

Vauhdikas viikonloppu

2009-11-22T07:00:00.000-08:00

Kun viikko on taas koetellut Pavun jaksamista minun pitkillä päivilläni, tuli viikonlopusta koiramaiseen tyyliin vauhdikas. Muutama puhelu perjantaina kokosi lauantaiksi Liisan ja Eetun luo muutaman innokkaan treenajan. Toistimme edelliseltä kerralta tutun ohjausharjoituksen hieman varioiden. Alkutilanteessa kaikilla ohjaajilla oli mukanaan kaksi damia. Harjoitus alkoi niin, että jokainen ohjaaja vei koiransa nähden damin muistiin (muistipaikka 1). Tämän jälkeen toiset damit vietiin jälleen koiran nähden muistipaikkaan 2. Tämän jälkeen koirat noutivat vuorotellen damin ensimmäisestä muistipaikasta. Tämän jälkeen noudetut damit vietiin yhdessä seuraavaan paikkaan. Seuraavaksi koirat noutivat damit muistipaikasta 2. Nämä damit vietiin jälleen seuraavaan paikkaan (muistipaikka 4) ja koirat lähetettiin linjalle noutamaan muistipaikasta 3 damit jne. Lähetyspaikkaa vaihtelemalla harjoitukseen sai paljonkin haastetta mm matkasta ja häiriönä toimivana toisesta muistipaikasta. Mukana peltoa kiertämässä olivat Liisa&Eetu, Leila&Wili ja minä Pavun kanssa. Kivasti Papukin malttoi keskittyä kavereista huolimatta ja oli myös mukavan hiljainen vaikka vauhtia ei linjalta puuttunut! Tosin vaikka Papu vaikutti ulkoisesti varsin tyyneltä, niin kyllä kavereiden noudot kuumensivat pikkukettua. Siksi tämän tyylinen kuitenkin kohtuullisen hidastempoinen ja matalalla vietillä (ei heittoja tms) tapahtuva treeni tekee hyvää. Metsälenkin jälkeen autossa oli jälleen varsin rauhallista... ;) Suuri kiitos Liisalle, että saimme tulla treenaamaan! Ja kiitos myös Leilalle seurasta!

Tänään tavoitteena oli kotona siivoaminen. Pavusta lähtee karvaa enemmän kuin voisi kuvitella noin pienestä ketusta edes lähtevän ja siksi heitinkin heti aamusta petivaatteet ja peitot ulos. Koska ilma oli kauniin aurinkoinen ajattelin siinä peitteitten tuulettuessa käväistä pikaisesti metsälenkillä. Heitin koirat autoon ja kas kummaa, päädyin Ferrafoxien pentutreffeille! Kovasti yritin eksyttää pentuja omistajineen metsään, mutta pääsimme kuitenkin ajoissa parkkipaikalle... :P Metsässä samoilu tekee kuitenkin nälkäiseksi, joten Ikean kutsu oli paluumatkalla vastustamaton. Ruuan jälkeen olikin melkein pakko kiertää ja katsoa mitä ruotsalaisjätillä oli tarjota. Nyt sekä Ossi&Papu että Capsi&Ferra saavatkin leikkiä hienoilla uusilla pehmopalloilla! Meillä vain pallot ovat nyt koskemattomina lattialla, kun kaksi pientä punaista koiraa nukkuu sikeästi. Ja kun katselen noita suloisia nukkuvia koiriani siivoaminen ei nyt jaksaisi kiinnostaa lainkaan... ;)

onko se enää pentu?

2009-11-17T07:59:00.000-08:00

Viikonloppu sujui jälleen koiramaisissa merkeissä, kun ajelin lauantaina Forssaan nauttimaan Marjan vieraanvaraisuudesta. Sunnuntai sujui Forssan seudun tolleristeja koulutellessa. Paino oli perusasioissa, jotten harjoitteluun itsekin taidan Pavun kanssa taas hetkeksi keskittyä. Viikonloppuna tuli nimittäin todettua se, mikä on kuplinut pinnan alla jo jonkin aikaa eli Pavun rajojen etsintä. Se pentu, joka hyökkäsi luokse pienestäkin vihjeestä on kasvanut nuoreksi urhoksi, joka varsinkin muita koiria nähdessään menettää kuulonsa. Se on kuuro, kuurompi, Papu nyt... Eli luoksetulon harjoittelua tiedossa siis!

Muuten viikonloppu oli oikein onnistunut! Työnteko on kyllä Pavun intohimo ja silloin voi peräti kuunnella ohjeita. Niin ja lauantaina tuli Ossin kanssa kokeiltua taas sellaisia liikkeitä, jotka ovat olleet unohduksissa jo jonkin aikaa. Ja mm ruutu oli Ossista ihan SUPER! Liikkeiden hiominen on vaan tällaiselle hieman suurpiirteisyyteen taipuvaiselle todellinen haaste...

Oli muuten ihana seurata kuinka Papu ja Roisto omaavat monta yhtälaista tapaa mm jutella keskenään, kiehnätä selällään ja komentaa sitä vanhempaa kaveria. Nyt saivatkin Ossi ja Jesper pienen loman kakaroista, kun veljekset painelivat pitkin peltoja keskenään leikkien. Ja sunnuntai-iltana oli kotona hiljaista... ;-)

Nytkin tollot vetävät onnellisena hirsiä, kun karkasin päivällä metsään. Ossi sai taas olla hieman rauhassa, kun mukana oli serkkuni portugalin vesikoiransa kanssa. Helmi on 8-vuotias, jonka menossa ikä ei kyllä tuntunut lainkaan! Helmi ja Papu juoksivat hepuleita tanner tömisten! On kyllä ihana nähdä, kuinka iän ei tarvitse näkyä koirassa päällepäin. Henkisesti Papu ja Helmi löysivät toisistaan ikätoverit...

Viikonlopusta ja muita kuulumisia

2009-11-11T10:03:00.000-08:00

Kirjoitetaas tänne nyt hieman viikonlopustakin. Papu pääsi nimittäin juhlimaan syntymäpäiviään touhukkaasti, kun järjestin mökillä nome-tmk:n virkistysviikonlopun. Ajelimme perjantaina Anninan kanssa päivällä mökille ruokakaupan kautta, Jenny ja Jenna saapuivat illemmalla. Lauantaina Päivikkikin tuli vielä viettämään päivän iloisessa seurassamme. Viikonloppu sisälsi hyvää ruokaa hyvässä seurassa nautittuna, vähän saunomista, ensi vuoden suunnittelua ja paljon treenaamista. Ja treeneistä voisin vähän kirjoittaa muistiin Pavun osalta.

Lauantaina ensin täytimme kaislikkoon hakualueen, jonne vietiin reippaasti dameja (17kpl?). Papu pääsi töihin toisena ja haki suurella innolla. Lähetyksissä oli hienoista vauhti vinkaisua havaittavissa, mihin täytyy kyllä puuttua pian, ennen kuin siitä muodostuu tapa. Lisäksi Papu pääsi yhdessä vaiheessa oletettavasti vaihtamaan damia. Se kun on niin saakelin nopea ja kun siihen yhdistää nenän, niin houkutus kakaralle on valmiina. Otin ruudusta ylös muistaakseni kuusi damia ja kun intoa oli vielä reippaasti, siihen oli hyvä lopettaa. Muiden tehtyä välissä sekä samaa, että muuta, pääsi Papu seuraavaksi samaan ruutuun uudestaan töihin. Tällä kertaa otimme vain mukaan häiriön... Samaan aikaan paikalle tulivat Jenny Chilin kanssa. Jenny vei Chilille molempien koirien seuratessa dameja ohjaukseen. Kun Jenny palasi lähetysalueelle, käänyin Pavun kanssa 180 astetta ja ei muuta kuin koira hakuun. Ja Papuhan lähti! Hienosti Papu keskittyi annettuun tehtävään, vaikka se selvästi huomioi Chilin työskentelyn. Jälleen taisin haetuttaa sen kuusi ja sitten taas kakara autoon lepäämään.

Iltapäivällä otin Pavulla vielä ohjausharjoituksen Anninan toimiessa avustajana. Tarkoitus oli ottaa ylös yksi markkeeraus ja sitten täyttää samaa paikkaa koiran palauttaessa ja lähettää koira ohjatusti markkeerauspaikalle. Harjoitusta oli hieman muokattava, sillä markkeerauksen katsomisen jälkeen peruutin muutaman askelen taaksepäin ennen lähetystä ja tämä oli pienelle vielä liian hastavaa ja markkeeraus unohtui täysin. Uusimme markkeerauksen niin, että annoin noutoluvan seuraavaksi heti heiton pudottua ja nyt kun alla oli onnistunut markkeeraus ohjaus samaan paikkaan sujui ongelmitta. Tai siis dami saatiin talteen ongelmitta. Tässä tuli vaan huomattua, kuinka voimakkaasti Papu markkeeraa paikat. Eli paikka josta on noudettu aikaisemmin jää voimakkaasti mieleen. Markkeerauskyky muuten on vielä varsin hakusessa. Mutta niitä ei kyllä vielä(kään) ruveta kunnolla treenaamaan. Sen sijaan emäntä joutuu koulunpenkille lähetysten suhteen. Minä kun tuppaan ohjaamaan Papua samalla tavalla kuin Ossia, jota aikanaan tuli innostettua yhteistyöhön motivoivin käskyin. Pavulla työskentelymotivaatiota on sen verran, että hillitympi ohjaustyyli voisi olla parempi... Samoin lähetykset tuppaavat olemaan hieman nopeita ja Papu herkästi lähtee jo käsimerkistä, mikä vaikeuttaa tarkan suunnan antamista ohjaustehtävässä.

Sunnuntaina teimme Pavun kanssa lauantain motivoimana markkeerausharjoituksen, jossa minä ja koira katsoimme markkeerauksen aivan vierestä. Heitto tuli selkeään paikkaan, jossa oli hyvä kiintopiste (pellolta kalliolle yhteen ruohotuppoon). Heiton katsomisen jälkeen kävelimme pellolla kauemmas ja lähetin Pavun noutoon kauempaa. Tässä ei ollut ongelmia muussa kuin koiran nopesti nousevissa kierroksissa. Uskaltauduinkin peruuttamaan jo varsin kauas katsomispaikasta, kun tämä paikka oli Pavulle selvästi helpompi markkeerattava. Sen sijaan, kun muutin lähetyspaikkaa niin, että noutolinja muuttui, hukkasi Papu jälleen putoamispaikan. Eli treenattavaa riittää!

Muuten oli hienoa seurata taitavien punaturkkien onnistumisia treeneissä! Ja täytyy kyllä sanoa, että takana on varsin hauska viikonloppu! Uusintaa suunnitellessa... ;)

Niin ja tänään hurautin taas lukemista vältellessäni Nuuksioon, jossa tein lenkin jälkeen pienen treenin Pavulle. Vein Pavun kanssa yhden kuusen juurelle kaksi damia ja lähdin kiertämään kuusta niin, että lähetin Pavun aina ns tuoretta reittiä eteenohjaukseen kuusen juurelle. Tuoreella reitillä tarkoitan sitä, että varoin lähtettämästä Papua niin, että sillä olisi pieninkään houkutus käyttää apuna jalanjälkiä. Hienosti tämä onnistui vaikka yritin kierrellä ja kaarrella niin, että lähetys olisi tullut mahdollisimman 'sokkona'. Nyt siis lähetyspaikan vaihtaminen ei tuntunut vaikuttavan. Sitten vain lisää treeniä ja sitä taitaakin olla tiedossa viikonloppuna... ;)

P.S. ja pitää vielä lisätä, että ei se Ossi ihan ole treenivajeessa sekään vaikka noutoja en sen kanssa ole oikein ottanutkaan. Olen yrittänyt ottaa iltalenkkien lomassa pieniä tokopätkiä ja herätellä Ossinkin kanssa tokointoa henkiin. Ehkä ensi kesänä saisi edes suunniteltua jotain kokeitakin...

Rakas herra Papu 1-vuotta!

2009-11-10T12:36:00.000-08:00

Lauantaina tuli kuluneeksi vuosi siitä, kun Itu pungersi maailmaan tusinan pieniä papusia. Vaaran hetkiä sisältyi alkutaivaleelle ja pentue pieneni kahdella enkelipennulla kymmenen jatkaessa taistelua. Viikonloppuna tulee vuosi siitä, kun minä ensi kertaa tapasi Pavun. Silloin Itun hoivattana tosin oli vain pieniä nyyttejä. Vuorokauden vietin pentulaatikon laidalla nukkuen yön makuupussissa siinä ihan pienten vieressä. Muistan kotiin lähdön hetkellä sanoneeni Ninalle, kuinka mun lepparit silloin olivat pikku-pikku-pilkku ja se 'rääpäle'. Pikku-pikku-pilkku ansaitsi pian lempinimen läski paskiainen, joka varmasti oli ansaittu pojan huidellessa ihan omia painokäyriä.

Herra Papu 1 vko, hauska tavata!

Itu ja kymmenen pientä seikkailijaa

Varma en tietenkään voi olla, mutta otteissa on havaittavissa Papumaista päättäväisyyttä... ;D

Näillä tassuilla pääsee nykyään aika lujaa!

Kun kääryleet olivat ohittaneet merkittävän viiden viikon merkkipaalun, oli edessä taas matka Ninan luo. Silloin Nina ojensi mulle ensin syliin entisen pikku-pikku-pilkun. Rääpäleen kohdalla mietin pitkään, mutta kyllä se läski paskiainen oli Papu, kun Marjan kanssa aloitettiin matka kotia kohti. Joulun jälkeen kotimatka sujui takapenkillä ihmetellen sitä pientä punaista palleroa, joka kulki kaikkialle häntä uhmakkaasti pystyssä. Sylissä urhea pieni pentu nukkui suloisena keränä. Edelleen se kiipeää syliin ja makaa sylissä selällään rapsutettavana aivan kuin äitinsä.

Herra Papu 7 vkoa, hauska tavata!

Ensimmäisenä iltana Papu antoi pienen esityksen huutaen ruokaa kurkkusuorana. Pikku kettuni tuntui jo alusta asti olevan täynnä itseluottamusta, niin rohkeasti se meni tutustumaan jännittäviinkin asioihin! Verrattuna Ossiin suurin ero noissa kahdessa on se, että Papu keksii itselleen puuhaa kotona. Ossi on aina leikkinyt ihmisen kanssa, muuten ei niinkään. Papu saattaa leikkiä pallolla itsekseen tuntikausia, niin että olen sitä ryhtynyt jo rajoittamaankin. Siispä yhdessä leikkimistä on harrastettu pennusta asti. Tämä on tuonut esiin Pavun uskomattoman työinnon. Sen silmät tuntuvat syttyvän työnteon riemusta.

Herra Papu 16 vkoa, hauska tavata!

Häntä pystyssä Papu kulkee tänäänkin kaupungin katuja ottaen uteliaasti vastaan uudet seikkailut. Toivon, että meillä on niitä edessä useita!

Rakas suklaasilmäni, herra Papu 11kk, hauska tavata!

Arkea, yllätyksiä ja ystäviä

2009-11-04T10:01:00.000-08:00

Arki soljuu omalla tahdillaan eteenpäin, mutta aina väliin mahtuu jotain pientä...

Jos aloitetaan sunnuntaista, jolloin illan viimeisestä pikaiseksi tarkoitetusta ulkoilusta tuli vahingossa riistatreeni. Raahauduin kotiin päivystyksestä hieman ennen vuorokauden vaihtumista ja nappasin koirat ulos vielä pikaisesti ennen vastaamista nukkumatin kutsuun. Talon seinustalla pojat pysähtyivät kovasti haistelemaan. Koska jalka ei noussut, hoputin poikia eteenpäin, sillä seurauksella, että Ossi nappasi maasta tumman mytyn mukaansa ja lähti painamaan eteenpäin Pavun pomppiessa vieressä. Se mytty oli pulu! Siis kuollut ja siksi oiva noudettava. No, ei ollut emännällä enää käytettäviä aivosoluja toiminnassa eli menin pikaisesti käymään koirapuistossa ja ajettelin miettiä sitten siellä mitä tehdä tälle 'aarteelle'. No heti kun pojat pääsivät irti alkoi mahdoton ralli, kun Ossi yritti paeta Papua, joka tahtoi aarteen itselleen. Siinä minä sitten yritin hieman herätellä aivotoimintaa seisten keskellä koirapuistoa poikien painaessa rallia ympärilläni. No loppuen lopuksi pyysin ensin Pavun luokseni istu-käskyn alle ja sitten otin Ossilta palautuksen. Papu sai lopuksi tehdä yhden palautuksen ennen kuin pulu pääsi roskiksen lepoon. Moisen seikkailun jälkeen olikin hyvä vetää sikeitä...

Muuten tällä viikolla on tullut ajeltua metsään kahdesti. Eilen aamulla hurautin poikien kanssa tuulettumaan Sipoon koirametsään. Kun lenkki kulki pellolla otin pojat käskyn alle istumaan ja heitin pallon viereiselle pellolle. Pojat pääsivät sitten vuorotellen etsimään pallon. Ihan mukavasti siedettävästi malttoivat pojat odottaa omaa vuoroaan. Sanoisin melkein, että Papu paremmin kuin Ossi. Mutta Ossi tasapainotti löytämällä pallon paljon paremmin. Ossi paitsi paikallisti alueen paremmin, myös pysyi paremmin paikallistamallaan alueella. Pavulla jalat vievät hetkessä eteenpäin. Lisää treeniä siis...

Ja sitä tuli tänään, kun Anna&Sakke seuranamme suuntasimme Nuuksioon. Täytimme ennen lenkkiä kaksi hakuruutua niin, että niiden välissä oli polku. Ensin Ossi pääsi työhön yksin hakien hyvin lähetetystä suunnasta. Lähetyksissä siis kuljin polkua pitkin ja lähetin koiran vuoronperään eri puolille töihin. Ossin haettua riittävästi täytimme ruudun uudestaan. Sitten töihin pääsivät nuoremmat eli Sakke ja Papu pääsivät töihin vuorotellen. Ensin minä lähetin Pavun toiselle puolelle, jonka jälkeen Sakke pääsi töihin toiselle puolelle. Näin lähetellen kuljimme polkua pitkin vaihtaen välissä lähetyspaikkaa ja puolia. Kokonaisuudessaan toisella puolella oli 6 ja toisella 7 damia ja näistä jälkimmäiset olivat pentu/minidameja nenän käytön tehostamiseksi. Ja voisin todeta, että hienosti tekivät pojat töitä! Kuuliaisesti ja toisesta häiriintymättä, mikä on mun mielestä pienelle koiralle iso juttu... Viimeinen minidami haettiin yhdessä Pavun kanssa. Ja sitten vuorossa olikin mukava lenkki, jonka jälkeen takaluukun väki oli varsin rauhallista! Kiitos seurasta Anna!!!

Kuulumisia keskiviikolta

2009-10-28T08:07:00.000-07:00

Tämä viikko on opetuksia täynnä ja ainut edes hieman myöhäisempi aamu osui tälle päivälle. Ja kun opetus alkoi vasta puoli kymmeneltä, niin siinähän ehtii hyvin metsään aamulla! Eli ei muuta kuin aikainen herätys ja autolla kohti Sipoon koirametsää. Onneksi äiti lähti seuraksi ja kuskiksi, koska en varmaan olisi ehtinyt opetukseen, jos en olisi hypännyt kyydistä paluumatkalla ja juossut ratikkaan!

Itse lenkki teki kyllä hyvää. Kerrankin ulkona valoisaan aikaan! Ja ennen lenkkiä piti toki tehdä Pavulle ihan pikku treeni... Äiti pääsi heittäjäksi, kun tehtiin Pavulle muutama ykkösmarkkeeraus. Muutama eli kolme, koska ensimmäisellä dami löytyi vasta pienellä haulla, toiseen Papu varasti lähdössä ja kolmas oli sitten sellainen, minhin oli hyvä lopettaa. Niin ja miksi ykkösmarkkeeraus? Tässä haasteena oli peitteinen maasto (korkea heinikko/pöheikkö), jonka jälkeen ojanylitys. Tässä Papu siis joutui markeeraamaan putoamispaikan vajaalla heittokaarella ja äänen perusteella. Vaikka muuten kannatan enemmän muistitreeniä nuorella koiralla, niin heittokaaren tulkinta on jotain sellaista, jota ei opi kuin treenaamalla. Mutta seuraavaksi tehdään taas vähemmän kiihdyttäviä juttuja... Vaikka Papu tuntuu kyllä suhtautuvan yhtä suurella intohimolla kaikkeen noutamiseen oli kyseessä sitten ohjaus, haku tai markkeeraus.

Niin ja sitä hakuakin on muuten treenattu kerran, sunnuntaina! Tein aika pienen ruudun motivoituna (taas pienta paikallaistumistreeniä) Pavulle vain viidellä damilla. Viimeisen kävin vielä motivoimassa. Meni mun mielestä paremmin kuin viimeksi, mutta tehokkuutta kaipaan kyllä vielä siihen työskentelyyn. Vaikka Papu sinäänsä haki hyvällä vauhdilla (kun ei sillä ole työntekoon kuin yksi vaihde: täysii!) ja nenäkin oli mukana, kun piilotetut damit löyty (yksi mm kannon kolossa kokonaan piilossa), niin silti mä kaipaisin jotenkin lisää tehokkuutta (tai järkeä?) siihen hakuun... Mutta mä luotan, että ikä tekee varmaan tohon jotain myös.

Muuten ajattelin nyt kaivaa taas pillin esiin, kun meinaan niin usen unohtaa sen olemassa olon. Eli pillikäskyjä treenaamaan! Aloitetaan keittiöstä...

Papu on muuten jykevoitynyt tässä viimeisen kuun aikana. Moni on jo hetken ihmetellyt, että kumpi on Papu ja kumpi Ossi. Mielenkiintoni heräsi ja kävin tänään juuri kokeilemassa eläinlääkärin vaakaa (siis aulassa on vaaka, ei tarvinnut ell vaivata). Huokaus pääsi kun, Papu pyöräytti lukemaksi 21.1kg! Ossi pysyy tasaisesti 22,1kg:ssa. Ylimääräistä ei kyllä kummassakaan ole grammaakaan ja kylkiluut löytyvät kevyellä kokeilulla (Pia voi todistaa!), mutta aika jytky taitaa pikkuketustani tulla... Minun 'pikku' mussukkani... ;D

Race ja treeniä

2009-10-24T07:04:00.000-07:00

Tänään onkin ollut vauhdikas (aamu)päivä! Hetken mielijohteesta ilmoitin Pavun Toller Raceen, joka kisattiin tänään Otalammella, Vihdissä. Kyseessä siis koirien erittäin epävirallinen juoksukilpailu, jossa nopeudesta otettiin mittaa kolmessa luokassa. Luokkajako tapahtui iän perusteella, alle 1-vuotiaat, yli 1-vuotiaat ja yli 8-vuotiaat kisasivat kaikki omissa luokissaan. Pavun lisäksi junnuluokassa oli vain yksi kisaaja, Pavun pikkuserkku Kelmi. Papu sai vuoronumeron kaksi mutta koska Kelmi sattui olemaan kävelyllä, kun aloitettiin, pääsimme Pavun kanssa avaamaan kisan. Halukkaille tarjottiin mahdollisuutta vetää ensin harjoitusjuoksu, koska juoksu tapahtui vieheen perässä ja viehe oli varsin monelle koirakolle täysin uusi tuttavuus aivan kuin meillekin. No, kun Papu näki vieheen, kävi selväksi, että harjoitusvetoa ei tarvita! Pikkukettu löysi taas uuden elämänsä rakkauden! Sitten olikin juoksujen aika, ja Papu painoi niin, että tanner tömisi! Suuri kiitos Catille lähettäjänä toimimisesta!! (löysin kuvia racesta ja lähettäjänä taisikin toimia Sanna. Siinä vauhdissa ei ihan emäntä pysynyt mukana... Mutta KIITOS SANNA!!!) Papun aika oli nuorempaa Kelmiä nopeampi, joten kotimatkalla takaluukussa nukkui yksi luokkavoittaja... :) Senioriluokan voiton vei Caro ja aivan ylivoimaisen uskomattomilla ajoilla Max uusi voittajan-tittelinsä yli 1-vuotiaiden luokassa, onnittelut!

Koska olimme niin houkuttelevan lähellä Liisaa ja Eetua (Jadored's River Rocket) päätin yrittää onneani ja tartuin puhelimeen sillä seurauksella, että Papu pääsi treenaamaan ohjauksia pellolle velipuolensa kanssa ja pojat pääsivät vielä mukavalle lenkille. Oli ihana nähdä pitkästä aikaa Eetua, joka hurmasi minut aikanaan vuosia sitten pentuna tehden aivan upealla haullaan. Ja kyllä se Eetu teki kivasti töitä tänäänkin! Ja pakko todeta kyllä Pavustakin, että ohjausten kanssa ollaan kyllä aika hyvällä mallilla...

Nyt on poikien hyvä vedellä sikeitä, kun alla on näin touhukas päivän aloitus!

Aamuista ahkeruutta

2009-10-20T11:22:00.000-07:00

Tämä viikko on opiskelujen suhteen keskivertoa kiireisempi ja siksi pojat ovatkin hieman paitsiossa. Jottei viikko olisi liian tylsä, onnistuin taivuttelemaan ryhmämme siirtämään aamun aloitusta kymmeneen. Tämä ei tietenkään siksi, että olisi _kerrankin_ mahdollisuus rauhalliseen aamuun, vaan jotta ehtisin aamulla metsään! Eli kyllä, pojat pääsivät aamulla metsään juoksemaan. Tosin lykkäsin hieman lähtöä aiotusta, kun totesin aamulla olevan niin pimeää. Mutta silti metsässä oltiin hyvin ennen auringon nousua! (Aurinko nousi tänään klo 8:12)

Jotta aamun reippaudesta sai kaiken otettua irti, tein Pavulle pienen hakuruudun, ennen lenkille lähtöä. Vein Pavun nähden (samalla kiva paikalla istumistreeni!) metsään 5 damia ja yhden vastakkaiseen suuntaan rinteeseen muistiksi. Haun treenaaminen on jäänyt alun jälkeen surkean vähäiseksi, kun Papu hämmästytti jo pikkupentuna mut hakutaidoillaan. Koska en tykkää nuorella ja potentiaalisesti kuumalla tollolla tehdä nuorena markkeerauksia, niin treeneissä paino on ollut ohjauksissa, joissa Papu onkin mun mielestä kivasti edennyt. No nyt tuli sitten nähtyä, että hakua olisi ihan hyvä painottaa seuraavaksi. Ei siinä, että tuolla pikku ketulla olisi ollut vaikeuksia löytää niitä dameja, mutta kaikki muu sitten menikin ihan tollosti. Ensinkin Pavulla on ohjauksista ja markkeerauksista (silloin, kun niitä on tehty) ollut viime aikoina ihan super palautukset. Eilen illallakin damit palautuivat pienessä ohjaustreenissä vähintään yhtä nopeasti, kuin niitä sännättiin noutamaan. Mutta nyt nähtävissä oli haun jatkamista dami suussa. En tykkää. Kunnon palkalla paluu vauhti nopeutui, mutta sitten esiin tuli jo ensimmäisenä iltana nähtävissä oleva komentelu. Ensin vienoa komentelua äänellä: "päästä jo töihin, nyt heti!" (kertaalleen pääsi tämän tekemään, jonka jälkeen kielto, jätettiin haku ja otin ylös ohjauksen) ja sitten nähtävissä oli lähetyksen jälkeen pyörähdys ympäri: "näytä missä?", josta huomiotta jättäminen johti haun itsenäiseen jatkamiseen ja joka korjaantui lähetystyyliä vaihtamalla.

Työintoa on siis suunnattomasti, mutta tyylipisteitä yhteistyöstä ropisee kyllä. Eli ei muuta kun lisää treeniä, mutta koskakohan sitä ehtis?

Lenkillä pojat pääsivät purkamaan energiaa edes vähän. Ossi tosin teki jotain, mitä se ei ole tehnyt aikoihin eli katosi hetkeksi. Palasi sitten ihan hirveetä vauhtia kaahaten. Lieneeköhän nostanut riistaa ylös, vai mitä? 'Vanhaa' lapsettaa nyt muutenkin ihan tuhottomasti ja matot ovat rullalla päivittäin poikien pistäessä leikiksi. Välillä voisin luulla omistavani kaksi pentua... Mutta parempi niin!

Papusia

2009-10-18T10:23:00.000-07:00

Reilu viikko sitten ajelin mökille kesken viikon, kun opiskeluista siunautui muutama vapaapäivä. Saimme eteläisten papujen kanssa kokoon mukavat 11kk pentutreffit, kun Maija & Diiva, Sari & Ruuti ja Marja & Roisto (sekä Jesper) ajelivat Pavun seuraksi hieman treenailemaan ja lenkkeilemään. Paivän teemana oli pieni ohjaustreeni ja paljon leikkimistä. Touhuamisen ohessa kameralle tallentui kuvat näistä nuorista papusista.

Roisto, Ossi, Papu, Diiva ja Ruuti

Papu

Ruuti

Diiva

Roisto

Oli kyllä ihana katsella pentujen leikkiä! Kiitos Maija, Sari ja Marja! Seuraavaa kertaa odotellessa... ;)

Tenttiin lukemisen välttelyä

2009-10-17T06:46:00.000-07:00

Olen jo monta kertaa suunnitellut blogin perustamista ja kerran sellaisen jo perustanut. Viimeksi sinne kirjottelu unohtui arjen viedessä eteenpäin hurjaa vauhtia, mutta katsotaan, jos tällä kerralla onnistuisi vähän paremmin...

Viimeksi yritin kirjoitella ajatuksia yleisemminkin, mutta täällä pääosassa saavat olla nelijalkaiset ystäväni, Ossi ja Papu. Ne kun ovat harrastukseni, vapaa-ajan valtaajani, stressin poistajani, karvaiset terapeuttini. Välillä niiden kanssa ehtii touhuta enemmän välillä vähemmän. Nyt ehkä vähemmän mutta toivon, että keväällä enemmän.